Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Hattu nykyään on päässä joka kulkijalla. Kenpä tietää mit' on minkin silkkihatun alla. Pökkääjäksi oisi mulla lahjat synnynnäiset. Voi kun saisin sarvet pienet, pienet käppyräiset. Lucifer, Lucifer, mistä sait sa kylmän sydämes? Mistä myrkyn kielelles? Mistä halun leikittelyyn julmaan mutta klovnin naurun silmäkulmaan? Lucifer, Lucifer, isä älyn, henki vapauden, miss' on voimas entinen!
»Mitä haastelet, mun pienoseni, Mitä taivaan kaukamaast'? Missä näit sä autuitten mailman? Sano, kulta-omenain.» Vuoren harjanteella kauan seisoin, Katsahdellen koilliseen, Siellä näin mä nummen sinertävän, Honkametsän kaukasen. Puitten kärjill' näin mä kunnaan kauniin, Armas päivä paistoi siell', Ylös kunnaan kiirehelle juoksi Kultasannotettu tie.
Sulla, kevät, voimaa luoda on. Sull' on soinnut tenhokantelon. Soita rintoihin Tuhansin sä sävelin Uusi into, tahto tarmokas! Hurmaa meitä työhön soitollas! Soita, kevät, suurta kanneltas! Laula ylistystä Jumalas! Joka sydämeen Kautta laulus säveleen Puhta'utta, harta'utta tuo, Rakka'utta suurta, syvää luo! Terve, nurmi nuori, vihanta! Terve. järven laine loistava! Terve, kukkaset!
Den som hemtade det, hade efter marknaden gjort ifrån Sordavala en resa till Läskelä såg, som torde ligga i Imbilax, hvarföre han kom att dröja så länge.
Miksi huudat, Wäinämöinen, venhettä sä multa? Ei oo vielä katkennunna elon lanka sulta. Ei se ihmishenki täällä tunne ilomieltä, Joka kuolon kutsumatta tulee tänne sieltä. Wäinämöinen. Tietoja mä etsinyt oon elävitten mailla, Monta niitä saanut oon, mut monta viel' oon vailla. Tiedot kaikkein syvimmät ne kuolo meiltä salaa, Siksi sinne kuolon maille mieleni nyt halaa. Tuonetar.
Hän mulle: »Hyvän rakkaus, mi niukka tekoihin oli, täällä täydellistyy, ja sounti liian hidas rangaistahan. Mut että selvemmin viel' ymmärtäisit, minuhun mieles käännä; ehkä heelmän hyvänkin saat sa tästä viivykistä.» Ja jatkoi: »Luoja ei, ei luotu kukaan vaill' ole ollut rakkautta luonnon tai sielu, poikani, sen tiedät hyvin.
Kauan toisistaan eross' eipä he ollehet, Ares, kilpien rikkoja, riens etumaisna Athenea vastaan, keihäs vaskinen kourassaan hän pilkaten huusi: "Taivahiset miks yllytät taas, kähykärpänen, taistoon, raivotar yltiöpää, jota viehtää hillitön vimma? 385 Sait mua iskemähän Diomedeen, Tydeun poian, etköpä muistane, kuinka sa peitseen kaikkien nähden tartuit itse ja suuntasit päin, ihon vammasit sorjan?
Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Kosk' asekumppani siis olet Peleun poian Akhilleun, niinpä sä virkkaos mulle ja mun tuta suo tosi tarkka: vieläkö laivain luona on poikani vai joko lienee heittänyt koirilleen hänet silpoen siellä Akhilleus?"
Ja maahan sortuvi hurmeesen Nyt käärme tuo. Hei malja miehuuden! Kööri. Hei malja miehuuden! Mit aiot? Pikaris on kukkurallaan. Sä peijaat, Daniel! Maljas! Pohjaan juo! Kuningas se nyt lausuvi: "kruununkin Hän kannattaa". "Ei, mulle kruunusi raskas on, Pojalles sen suon. Mut anna, ett' astua kuolohon Saan eestä tuon!" Hei, malja kunnian! Kööri. Hei, malja kunnian! Jo alkaa leikki.
"Oi, ole kuka ja mikä hyvänsä!" vastasi ritari, innostuneena suudellen kauniin tytön kättä, "minulle sinä olet olento, jolle olen suurimman kiitollisuuden velassa, sillä sä olet hoitanut minua, kärsivällisesti olet valvonut vuoteeni vieressä, vaikka olen ollut sinulle vieras, ja kestänyt luonani, kun kaikki muut jättivät minut, ja sinun kätesihän se oli, joka poisti polttavan pakotuksen haavoistani, joka pelasti elämäni oi, anna minun suudella sitä, tuota siunattua, kallista kättä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät