Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Jos muistat tään ja sull' on järki selvä, sa huomaat itses naisen kaltaiseksi, mi sairaana ei vuoteellaan saa rauhaa, vaan käännehtien tuskiansa torjuu. Seitsemäs laulu Kun kolme, neljä kertaa syleillehet he oli riemuiten ja kunnioittain, Sordello taantui, kysyi: »Keitä ootte?» »Jo ennen kuin tää vuori sielut näki luo Luojan pääsemähän ansiokkaat, mun luuni hautasi Octavianus. Vergilius olen.
Tuli kosiin lieto Lemminkäinen, Hälle säisteen neidon äiti ääntää: "Kyllikki on vaimos kassapäinen, Jost' et saa sa huomiotas kääntää." Mutta neittä vaatii tuittupäinen Kauko, murtaa suuta, päätä vääntää. Vihdoin Louhi lausuu: "joutaville Tyttöni ei jouda urohille.
Tullut oot sa, se on kyllin. Tahdon Vastata kysymykseesi. Elon vaiheet määräsin niinkuin ovat, Mun on voitto tässä, ei jumalten. Katso maitani! ne semmoisetko Oli ennen mun oltuan'? Hävittää mä sodissa voinut oisin Ihanuuden tään, elon kukkivan. Oisin voinut tämän valtakunnan Rajaan rajasta turmella, Ett'ei löytyis' lehteä tuulen leikiks' Eikä perhon pesäksi kukkaista. Mitä näät nyt?
Sa oppi-isäni, sa uljas henki, Miks näitä oivaltaa et saanut, voinut? Ei mielessäs ois epätoivo soinut, Mi hornan houreihin sun vei, Vaan kirkastunna, kautta taistojenki Ja kautta harharetkein elos tiellä, Sa oisit innoissas ja riemumiellä Taas Suureen Alkuun palannut! Ma itse: edessäin on kuolinhetki Ja kohta päättymässä mainen retki, Ja kanssani nää tiedot vien.
Pois jätä hourehet hullut, pienen onnesi miete, taikka on loppusi tullut! Taikka sun sitoo pettymyksien liete, voimasi nitoo murheen muratti tumma, tyhjyys on tultesi summa! Taikka sa sammutit syyttä liekkisi, jonk' oli määrä syleillä äärettömyyttä; poroksi polttaa väärä, leimuta, lyödä kattohon taivahan kuvun vuoks koko ihmissuvun!
Sä mainesi ja mantereinesi, ja lakines ja kaikin laitoksines, ja uskoines ja äidinkielines, kuin oma äiti armas, armahampi sä mielest' olet miehen vapahan! Sun päältäs rasitusta poistaaksensa tuo Ruomin kelpo poika Gurtius ei auta muu! Manalan auenneesen kitahan syöksi nuoren itsensä.
Ja usein huomen valkeaa ja työ on yhtä kovaa. Ma silloin koetan lohduttaa: Nyt saatte hetken lomaa. Ja tyytyväisnä työhönsä he nousee nukkumasta. Oi, heitä siunaa, Herra sä, oi, siunaa mökin lasta! Hakataan, hakataan Suomen vuorta harmajaa.
Vaihdelkoot ajanjaksot, pääskööt valloilleen sorto ja vääryys, mutta aina olemme ystäviä me kaksi ja ystävinä kuolemme. Suudelkaamme siis, ja maa ja taivas veisatkoon: »O sinä kirkas ja makia, Tule tänne syntisten takia! Sä, joka sairaatkin parannat, Etkä terveillekään pahaa tee. Astu alas maailmaan, Meidän pojan mekkoon ja paitaan! Klung, klung, klung!»
Näetkös, kuinka mä sua käännän ja väännän, taivutan ja heilutan? Ole iloinen, että tulen, muutoin sä kuihtuisit eikä sinusta tulisi tuon enempää; se tekee sinulle hyvää, että sinua väsytän, kyllä sen vielä saat tuta". Tuommoisiin puheisin ei musta Maranna sanonut muuta kuin tavallisen lauseensa: "Sen minä vaan sanon, sinussa piilee vanhan erakon sielu".
Kunniasauva vanhukselle sopii, Ei maita vallitseva valtikka; Sen viime pitäjässä lujuutt' oli. MARCUS. Sa kruunun, Titus, saat, jos sitä pyydät. SATURNINUS. Tribuuni julkea, vai tiedät sen? TITUS. Oi, tyynny, Saturninus!
Päivän Sana
Muut Etsivät