Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Imettäjänä tunnen, Kuink' armas rakastaa on imulasta; Vaan parhaillaan sen myhäillessä mulle Sen hellist' ikenistä nännin oisin Pois temmannut ja pirstaks aivot lyönyt, Jos vannonut sen oisin kuin nyt sinä. MACBETH. Jos ei se käy LADY MACBETH. Ei käy! Sa täyteen määrään Vaan mieles pingoita, niin kyllä käy se.
Vaan käden oikean puolt' ohi laittoi Pallas Athene haikaran lentämähän; ei silmillään sitä nähdä yön pimeässä he voineet, vain sen kuulivat äänen. Tuosta Odysseus riemahtui ja Athenea palvoi: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, mua kuule, jok' annat vaaroiss' ain' avun mulle ja teitäni kaikkia kaitset katseellas, ole mulle sa armias nytkin, Athene!
Ai! ja kun aurinkoinen laski pois, Maa oli puineen purpuroittunut. Ja kuinka kuohuvainen koski soi! Näin siellä sinertävän järven pinnan Ja kaupungissa suuren, kauniin linnan! Kuin kultaista, et uskoa sa voi!... Ma sinne siivin lentää tahtoisin! LIISA. Tunteeko toivoasi vaarikin? AINA. Vast' olen vaarillen sen virkkanut, Vaan sit' ei vaari korviins ottanut.
PRINSESSA. Ma kuulen ilolla, ett' ihmistapaan sa puhut, haastain kanssa henkien. ALFONSO. Hän tullut on juur' aikaan parhaaseen! Antonio! Hänet tuo Tuoll' onkin hän jo! NELJ
TASSO. Nuo sanat voimakkaasti rinnassani jo huolen nostaa puoliks uinuneen. PRINSESSA. Sa mulle vapahasti mieles avaa! TASSO. Oon usein kuullut, näinä päivinäkin, ja jos en kuullut ois, mun arvata ois pitänyt se: jalot ruhtinaat sun kättäs pyytää! Mikä meitä vartoo, sit' epätoivoon saakka pelkäämme. On luonnollista, että jätät meidät; mut kuin me kestää voimme sen, en tiedä.
Kumpaakin helli, kumpikin on sinun. Ja jos suot ihastuneen orja-raukan Sun sulokädestäsi armon pyytää, Niin ijäks hänen onnensa sa turvaat. ANNA. Mik' on se?
Terve, lintuin sävelet! Terve, päivyt hellä Suomehen Jälkeen talven tammipakkasten! Kevät hertas, sua tervehdän. Tuoksuas kuin hurja hengitän. Päivänpaistettas, Lempehiä lehtojas Tuhat kertaa riemuin tervehdän. Terve, terve, keijut kevähän! Kevät kirkas, armas Pohjolan, Kevään Suomi, valon morsian, Lempeämme sä Leimuuvaksi sytytä! Mielet valaise ja kirkasta! Mielet kylmät hurmaa, tenhoa!
TITUS. Oo, kyllin teill' on täällä tehtävää. Hoi, Cajus, Publius ja Valentin! PUBLIUS. Te kutsuitte? TITUS. Nuo kaksi tunnetteko? PUBLIUS. He varmaan ovat keisarinnan pojat, Demetrius ja Chiron. TITUS. Hyi, Publius, hyi! Sa suurest' erehdyt. Tää täss' on Murha, Valtaus on tuo toinen, Ja siksi sido heidät, hyvä Publius; Käsiksi heihin, Valentin ja Cajus!
Kleopatra, kaunis ja viekas, luona vieraansa söi ja joi, mut kun tuli vuoronsa hälle, vain maljan yhden hän toi. Ja sen viiniä täytehen kaasi. Mut salaa pohjahan sen hän pudotti puuntavan helmen heloposkena hymyillen. »Mitä annoit sa Egyptin käärme?» Antonius kauhulla huus. »Miks huuleni hurmeessa palaa, jota suuteli purppurasuus?»
Valoisan luonnon, armahan Maailman, Herran antaman, Sa heitit, hautaan paeten Luurankoin, kalman keskellen! Pois väljemmälle! maille pois Ja kirja, Nostrodaamuksen Kynäilys kumman-tenhoinen, Sua opastellahan se vois. Jos tähtein juoksun oivallat Ja luonnon kättä noudatat, Niin tenho syttyy mielehes Ja henki lausuu hengelles.
Päivän Sana
Muut Etsivät