Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ylinnä Kallen nimi soi: "Hänestä urho tulla voi, Kun Luoja elää antaa." Kas silloin hapsin hajonnein Keskelle nuorten kumppalein Riens' innoissansa Mari. Siell' luona korven kuninkaan Nyt kansa kiehui riemuissaan, Syleili nuori pari. Vaan päivä väistyi pilvehen, Syys saapui taasen sumuinen Vait synkistyi nyt kansa; Ja Mari hämmästyksissään Syvästi heltyi itkemään Hän itki sulhoansa. "El' itke!"
Vanhus virkkaen noin ihotakkiin suorihe sorjaan, jalkoihin jalohohtoisiin somat anturat pauloi, soljin kiintäen varrelleen puki purppuravaipan kahdenlaajuisen, nukan pehmeän peittelemäisen, kärkevän, vaskitetun käsin koppoi valtavan peitsen, noin jo akhaijein riens sopavälkkyjen valkamarintaa.
Vaan vähän ensiks saakoon meist' ohi ehtiä, sitten kimppuun syöksyä voimme ja miehen siepata kiinni juosten, joutuen; vaan jalat hällä jos ois nopeammat, hänt' yhä laivoja päin aja leirist' ain' etähämmäs, keihääll' ahdistain hält' Ilioniin pako estä." Harkiten noin urot väistihe tielt' alas kaattujen keskeen, vaan sivu juoksi Dolon, ohi riens ihan arvelematta.
Virkki ja riens yli kaivannon, kera seurasi muutkin mahtajat Argos-maan, kokoukseen joill' oli kutsu; Meriones kera myös sekä Nestorin loistava poika, ruhtinasneuvostoon näet itse he pyysivät näitä.
Ei hyvä lie monivaltius, yks ylivaltias olkoon, yks ylipää, perijältä ken petteliään Kronos-taaton valtikan sai sekä lain, alamaisia vallita sillä." Noin läpi leirin riens isovaltaisesti, ja joukot taas majasuojain luota ja laivain virtasi koolle temmeltäin, kuin kuohut lyö meren ärjyvän aavan korkeit' äyrähiänsä ja kauas pauhina kaikuu.
Vilun tähden häll' oli yllä Sudennahkat ja vuotikkaat. Kun näin hän pakkassäässä Etumaisena riens tulehen, Ja jok' ainoan askelen päässä Vajos pohjahan nietosten, Hiki äijän jo otsasta juoksi, Kovin raskas virka on tää; Välin kauhean painonsa vuoksi Hänen täytyvi viivähtää. Mut »Eespäin!» vaan tulisella Hän innolla huudahtaa, »Jos en jaksa ma astuskella, Pojat, hoi, mua kannelkaa!»
Urhoutt' uhkuen taas kävi ääneti kohti akhaijit, aikoen mielessään kukin toistaan suojata tarmoin. Vuorten huippuja kuin sumu, kaakon kantama, kietoo, paimenen vastus, vaan paremp' yötäkin vaania varkaan, kun kivenheittoa kauemmas siin' ei näe silmä: sankkana tuprusi noin pölypyörteet jalkojen alta, joutuen joukot riens yli kentän vauhtia tuimaa.
Virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Totta jo koituu taas sota tuima ja vaikea vaino, vai sovun tuopiko kumpainkin sotivaisien kesken Zeus, jok' on ihmisten sotakiistain vartia korkein?" Noin moni virkkoi siinä akhaiji ja iliolainen. Joukkoon Troian Athene jo riens, uron muuttihe muotoon, keihäskelvon Laodokon, Antenorin poian, etsien silmillään jumalaisen Pandaron paikkaa.
Itsepä Hektorin kanssa ja Pulydamaan kera kuulun riens useimmat, urheimmat, halu joill' oli kiivain 89 muurin murtelohon, liki onttoja laivoja taistoon, johtaja kolmas viel' oli Kebriones; näet vaunut hänt' oli halvemman uron haltuun heittänyt Hektor.
Vaan et vanhaksikaan sinä moittisi häntä, jos oisit nähnyt vain miten hän kevykäisenä riens mua vastaan, hellänä naurussa suin sekä lempein loistavin silmin, silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät