Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Aina kun vaan sopii mulle, Lähetän terveisiä, armas, sulle. JULIA. Oi, uskotko, ett' yhdytähän milloin? ROMEO. En epäile; ja kaikki nämä tuskat Suloisen haaston aineena on silloin. JULIA. Oi, mull' on synkkää aavistava sielu: Siell' alhaalla sa näytät minusta, Kuin ruumis haudan pohjalla sa oisit. Mun pettää silmäni, tai olet kalvas. ROMEO. Sä samoin, kulta: tuska janoovainen Vertamme imee.
Kuin kukka olet kaino, Niin kuulas, vienoinen; Sua katselen ja kaiho Mun hiipii mielehen. Mun on, kuin rukoilla täytyis Mun vait käsi kutreillas, Ett' aina sa oisit, vieno, Niin kaino ja kuulakas. Laps, se ois vain turmiokses, Ja ma niin koin järjestellä, Ettei mulle hellään hehkuis Koskaan enää lempes hellä.
Sydän antoi käskyn kielelleni: Lausu kiitos kiurun helinään. Sydän, niin se tietää ehkä jonkun houkan vielä epäilevän kevättään. Kuin lyöty, seisomahan jäin. Jo pihakoivut lehti! Näin äkkiäkö, yllättäin taas uusi kevät ehti? Jos jäänyt, kevät, oisit ees sun päivääs eiliseesi. En valmis oo sun suuruutees, sun kylmään kirkkauteesi.
JULIA. Jo aamu koittaa; lähtevän sun soisin, En sentään kauemmaks, kuin huima tyttö Kädestään antaa linnun hypähtää, Tuon paulaan kahlehditun vanki-raukan, Ja silkkirihmoin taas sen luokseen tempaa, Niin hellään kateillen sen vapautta. ROMEO. Jos lintus oisin! JULIA. Armas, oi, jos oisit! Vaan surmaisin sun liika suuteloilla. Hyv' yötä! Armas erontuskakin; Hyv' yötä aamuun asti sanoisin.
Vaan et vanhaksikaan sinä moittisi häntä, jos oisit nähnyt vain miten hän kevykäisenä riens mua vastaan, hellänä naurussa suin sekä lempein loistavin silmin, silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
Noin tehnyt muissa et sa onkaloissa. Lukea jos sa heidät tahdot, muista, kakskolmatta on peninkulmaa laakso; ja kuu jo ehti alle jalkojemme. On aika lyhyt, mikä meille suodaan, ja muuta näkemistä viel' on sulia.» Ma hälle: »Huomannut jos oisit syytä, min vuoksi tuonne tuijotin ma alas, mun ehkä suonut viivähtää sa oisit.»
Puhjetessa kukka puhtahin, Lehti tuorein hiirenkorvallisna. Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosessa. Oi, jos oisit sydämeni: Raitis kuni uusi oras, Puhdas kuni kehdon lapsi, Kirkas kuni lähteen silmä Niin jos oisit sydämeni! Missä köyhän kujerrus?
DAJA. Säälikää jo Rechaa! NATHAN. Ei pyydä nähdä ees, vaikk' uudelleen sen sais hän pelastaakseen mutta onhan hän ihminen... DAJA. Jo riittää! Katsokaas! NATHAN. Häll' ainut lohtu kuollessaan on muisto tään teon! DAJA. Riittää! Surmaattehan Rechan! NATHAN. Sä hänet surmasit! Noin oisit voinut sä hänet surmaan syöstä. Recha, Recha! En tarjoo myrkkyä, vaan lääkkeen sulle.
DIOMEDES. Se kenen oli, sano? CRESSIDA. Erään vain, Jok' enemmän mua rakasti kuin sinä. Mut pidä, kun sen sait. DIOMEDES. Se kenen oli? CRESSIDA. En sitä sano, kautta Dianan Ja kaikkein hänen neitsyjensä tuolla! DIOMEDES. Ma huomenna sen panen kypärääni Sen kiusaks, jok' ei pois sit' ottaa tohdi. TROILUS. Vaikk' oisit itse perkele, ja tuo Sun sarvissasi, pois se vaadittaisiin.
Ja tuota enemmän tuumin lemmen myöhän leimausta, uhkausta ukkoshetken, syksyn rakkauden rakeita, niinkuin kosto kolhaisevat, niinkuin rauta rankaisevat, niinkuin tuomio tulevat, tuskan päivä päälle saavat. Soisin että oisit toisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät