Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
LARTIUS. Cominius, Tuoss' sotaorhi, ja me vaan sen valjaat; Jos oisit nähnyt MARCIUS. Vaiti!
Sua enemp' en voi vihata kuin vihaan, Jos vielä sanot: on. AIRUT. On, hän on nainut. CLEOPATRA. Kirotkoon taivas sun! Siin' yhä pysyt? AIRUT. Valehdellako pitäisi? CLEOPATRA. Oi, tee se, Vaikk' Egyptistä puolet tulvettuisi Ja kyiden muuttuis kuiluksi! Pois! Mene! Vaikk' oisit kaunis kuin Narcissus, minust' Olet sa inhottava. Hänkö nainut? AIRUT. Anteeksi, kuningatar CLEOPATRA. Hänkö nainut?
Etkö usein päivää pitkäksy, Kunne yöhyt majaas tuopi rauhaa? Eikö syömmes usein säikähdy, Kaukainen kun jyske yltyy, pauhaa? Eikö siipes, pieniä suojellen, Usein nouse lentoon säikkyen? Eipä mieltäs tuska huolettais, Jos viel' oisit kauko-lehtoloissa; Pienoisetkin tyynnä olla sais, Vaikka äiti joskus viipyis poissa; Luonnon hiljuus saman suojan sois, Minkä heille hellä siipes lois.
Ken teistä, ruhtinaana synnyltään Ja tyrmään kytkettynä, niinkuin minä, Ei rukoilisi henkens' edestä, Jos kaksi moista murhaajaa hän kohtais? Katseessas, ystäväni, piilee sääli; Oi! Jos ei silmäsi nyt imartele, Mua puolla, rukoile mun puolestani, Samassa kuin jos hädäss' oisit itse. Kerjäävää prinssiä kerjurikin säälii. MURHAAJA. Takanne, herra, katsokaa. MURHAAJA. Verinen teko, armottoman julma!
Oi jos, oi jos likellä jo oisit, Kaiken minun riemun mulle toisit. Tulosta suu heti tuntisin ma, Astunnasta heti arvaisin ma. Liekkinä ma tykös liehahtaisin, Virstan, kahden vastaan kaapsahtaisin.
Jos nähdä kaiken oisit voinut, tarpeen ei ollut oisi synnytys Marian. Halusta hedelmättömästä hehkui monikin, joka tyydyttää sen tahtoi, mut saakin ikävöidä ijäisesti. Niin Aristoteles ja Plato ynnä muut monet...» Tässä puhe katkes hältä, hän päänsä painoi, jääden mietteisiinsä. Sill' aikaa vuoren juurelle me tultiin; siin' eessä oli kallio niin karu, turhalta että jalka altis tuntui.
Vaan emon helmaan heittäytyi Afrodite, Dionen; tyttären kaunoisen käsivarsillaan emo kietoi, poskea sormillaan silitellen hälle jo lausui: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"
LUCIUS. Hyvästi, Titus, jalo isäni, Mies onnettomin, mink' on Rooma nähnyt! Hyvästi, ylvä Rooma! Paluustani Ma pantit jätän kalliimmat kuin henki. Lavinia, jalo sisko, hyvästi: Josp' oisit vielä, mikä olit ennen! Nyt Lucius ja Lavinia elävät Vain unheessa ja kauhun tuskissa. Jos Lucius elää, kohtunne hän kostaa: Tuo ylvä keisar-pari vielä kerjää Kuin porteilla Tarqvinius vaimoineen.
Kaikk' ihanuus ja sulo maahan suistuu, Ja kuolee pois, kun uusi juuret saa. Niin jälkeläisissäsi yksin pysyy Sun muistosi, kun niittomies sua kysyy. Josp' oisit oma itsesi! Sen ajan Sit' olet vain, kun täällä vaellat. Siis muista, kunnes tulee muutto majan, Ett' toiselle sa kuvas talletat.
MACBETH. Vaiti! Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen; Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies. LADY MACBETH. Mik' elukka sun pani aikees mulle Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit, Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit Enempää olla, kuin mit' olit, oisit Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin, Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit; Nyt itsestään ne tarjon' on, vaan tarjo Masentaa sun.
Päivän Sana
Muut Etsivät