Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
RISTIRITARI. Sa muutoin tuskinpa se sankar' oisit, jok' oot, jok' ennemmin ois Jumalan puutarhuri. SALADIN. No siis, jos pahempaa et luule minusta, kai puoliks oomme jo yhtä mieltä? RISTIRITARI. Kokonaankin jo. Sanasta ! Enemmän saat näin kuin oisit ottaa voinut. Omas olen! SALADIN. Tää liikaa on jo osaks yhden päivän! Hän eikö tullut myös? RISTIRITARI. Ken? SALADIN. Nathan. Ei. Mä yksin saavuin.
Kuvernyöri kuulu herra Katsoi kirjan kansselissa, Kohta Jussille julisti: »Tämä on kelmin kirjoittama! Oisit saatava sakolle, Veettävä rahaverolle!» Sitten viskasi vihassa, Laittoi kirjan kansselista, Sanoi selvillä sanoilla: »Ulos astu kansselista, Käy kotihin kiirehesti, Eläkä eneä etsi Kelmilöitä kaupungista.» Jussi huono huokaiseksen, Mies parka pahoilla mielin Alkoi astua kotihin.
ALFONSO. Sa oisit oikeassa, hänestä jos lähint' etuani etsisin. On etuni jo tosin, etten varro mä hyötyä koht'ikään, suoraa kättä. Kaikk' eri tavoin meitä hyödyttää; ken paljon käyttää tahtoo, käyttäköön jok' asiaa sen oman laadun mukaan! Niin parhaat palvelukset saapi hän. Medicit meille opettivat sen, sen itse paavit meille näyttivät.
Hän kaunis on kuin kukkainen, Raitis kuin kevät-aamu. Vaan omantunnon-vaivainen Se hoippuu niinkuin haamu, Ja päivät sekä pitkät yöt Sen entiset pahuuden työt Hänt' aina ahdistavat. Oi, jos oisit sydämeni. Oi, jos oisit, sydämeni: raitis kuni uusi oras, puhdas kuni kehdon lapsi, kirkas kuni lähteen silmä niin jos oisit sydämeni! Adalminan helmi.
Tajunnut jos sen rukoukset oisit, sa tietäisit jo Herran koston, jonka näkevä olet ennen kuolematas. Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet näkevä heissä monet kuulut henget, jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.»
AHAB. Kai oisit tuntenut, Jos kasvot oisit nähnyt tarkemmin. Hän Asaria Jorainpoika oli, Min kihlatulta neitseyden vei Baal. Sa muistanet sen, että tyttö-hupsu Lopetti sitten omat päivänsä. Mun tuli heitä molempia sääli. ISEBEL. Ja mitä tahtoi sinulta nyt mies? AHAB. Mun aikoi murhata, vaan vallan voitti Parempi luonto. ISEBEL. Minkä rangaistuksen Hän sulta sai? AHAB. Ei mitään rangaistusta.
Mun on, kuin rukoilla täytyis mun vait, käsi kutreillas, ett' aina sa oisit, vieno, niin kaino ja kuulakas. On timantit sulla ja helmet, mitä ihminen pyytää voi, on ihanimmat silmäs, mitä vielä sä mielit, oi! Sun silmäis ihanuutta nyt uljas joukko soi ikilaulujen ihmeellisten, mitä vielä sä mielit, oi!
monesta niin jo merkist' ymmärtänyt puun tarkoituksen oisit siveellisen ja Luojan mielen, kiellossaan vanhurskaan. Mut koska nään sun järkes kivettyneen ja käyneen kivenkarvaiseks, niin että sanaini valkeus sun huikaisevi, kuvina tahdon, vaikk' en kirjaimina, tään että kanssas kantaisit kuin sauvaa pilgriimi palmulehvin kierrettyä.»
Suloista ois, Jos kuolla vois. Suloista ois, Jos nuorra kuolla vois. Oi ystäväni siellä lainehilla, Kuin onnellisna siellä oisinkaan. Te sallittenhan Ailin sinne tulla? Hän yhtyy teidän kanssa laulamaan: Suloista ois, Jos kuolla vois. Suloista ois, Jos nuorra kuolla vois." Liikutettuna. Miksikä noin surullista! Aivan kuin haudan partaalla oisit. Teeskennellyllä iloisuudella.
Sinussa ihme ois, jos estehistä vapaana tuonne alas jäänyt oisit, kuin liekki vilkas maahan jäisi hiljaa.» Ja kohden taivasta hän kasvot käänsi. Toinen laulu Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen ajanut seuraamaan on pursin pienin mun laivaani, mi laulain merta kulkee, takaisin kääntykää, oi, rannoillenne ja älkää ulapalle uskaltako; kenties, mun kadottain, te eksyisitte!
Päivän Sana
Muut Etsivät