Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Silkkihimmeässä salissa olisi hivelevän soiton kannattamana liehunut niiden neitojen kanssa, kätensä hoikalla varrella, joka taipui tanssissa, kuin kukkasen varsi kastehelmen alla, silmänsä neidon silmässä, joiden välkähtelyä pitkät ripset salasivat, omassa sydämessä kuin valuvaa kultarihmaa.
Kevät-aamuina näkee tämän kasvin lehdillä kastehelmen kaltaisia pisaroita, jotka ovat juuripainon vaikutuksesta lehden sisästä pusertuneet. Poimulehti, olet minun Kaltaiseni: luonto sinun Sydänjuurias kun painaa, Lehdillesi helmet lainaa. Helmet päilyy päivän alla, Mieli viehtyy katsojalla.
Kaikki kukkaseensa pyrkii, Hedelmään ja kuolemaan: Vesi kukkii kastehelmen, Kukkii pilvet taivaasen; Hedelmä on sadevihma, Kuolema jääkukkaset. Kivi kukkii kuohuessaan Kuuman laavan, nostaessaan Suuret vuoret huippupäät. Nyt ne hedelminä näät. Mutta niiden otsapäillä Loistaa jäinen kuolema. Maakin kukkii keväimissään, Kesissään se hedelmöi.
Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosella. Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä sydämmen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus.
Mahdotonta on elämämme silloin, sillä köyhinä ja nälkäisinä emme jaksa iloita. Muistatko miten lauloi nälkävuonna vaeltava kanteleen soittaja? Kuun valo, päivän paiste Ei meitä ravitse, Yön kastehelmen loiste Ei mannaa taritse. Ja kyyneleet ei meitä Janosta sammuta, On valitusten leipä Myös karvas, katkera.
Tiedemies on löytänyt tämän aatteen runoilijan ihastuksella kuten kastehelmen poimulehdeltä. »Kastehelmi heijastaa aurinkoa ihanaa; kuvastukoon meissä hän, aurinkoinen elämän.» Hän on nähnyt siinä ihmeellisen keskityksen keskellä aamun hymyileviä ihmeitä ja oppinut tuolta pisaralta keskityksen salaisuuden, jota nyt opettaa toisille sovelluttaen keskitysajatusta henkielämän ja todellisuuselämän eri aloille.
Puhjetessa kukka puhtahin, Lehti tuorein hiirenkorvallisna. Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosessa. Oi, jos oisit sydämeni: Raitis kuni uusi oras, Puhdas kuni kehdon lapsi, Kirkas kuni lähteen silmä Niin jos oisit sydämeni! Missä köyhän kujerrus?
Katri vaikeni taaskin, mutta Anna, joka sydämeensä oli kätkenyt hänen sanansa, niinkuin kukkanen kätkee virvoittavan kastehelmen, katsoi rukoillen häneen. "Kerro enemmän, Katri," sanoi hän. "Mielessäni vivahtelee niinkuin unen-näkönä vähäisen siitä, kuin senjälkeen tapahtui, mutta tarkkaan en mitään tiedä, en edes sitäkään, millä tavoin tänne tulin."
Päivän Sana
Muut Etsivät