Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025


Hän juhlivi tänään, jo huomenna nostaa tuhosäihkyvän säilän ja polkevi lain. Mitä miljonista hän, joka huipuilla elää, ne juhlien nääntyy, kun nousevi hän. Oma voima ja valta on määränsä korkein yli herkkien tunteiden, säälinnän.

Jos ajan kylvön tiedätten ja näette, Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse, Niin vastatkaa! En kerjää enkä pelkää En armoanne enkä vihaanne. 1 NOITA. Terve! 2 NOITA. Terve! 3 NOITA. Terve! 1 NOITA. Vähempi kuin Macbeth, ja suurempi. 2 NOITA. Vähemmän onnekas, tok' onnekkaampi. 3 NOITA. Et kuninkaaksi saa, mut niitä siität. Macbeth ja Banquo, terve kumpikin! 1 NOITA. Kumpikin terve, Banquo ja Macbeth!

Oi, huuda: "hunnun multa Jos pois te tahdotte, Niin käykää Golgatalle Ja Hermon-vuorelle!" Hiljaa kasvavi kukkanen, Hiljaa nousevi maasta puu. Hiljaa päiväkin talvinen Keväisin jatkuu, kirkastuu. Hiljaa hengenkin kukkanen Juurtuu rintahan ihmisen; Hiljaa kasvavi tiedon puu, Hiljan, henkinen kirkastuu. Päivän noustessa, laskiessa, Ai'an hetkien vaihdellessa. Mihin toivon ja uskallan?

Verihuuruista nousevi Ranska väki roskainen pöyhkeilee: Ei herroja, orjia enää, nyt oikeus hallitsee! »Eri suuria ihmiset ovat, se oppi on oikeuden, sama oikeus vertaisille, eri oikeus toisillenEräs Ranskan vallankumouksen »totuuksista». Pyhä Rooma on herjattu, orjien suku alhainen, pöyhkeä valtaan on päässyt.

Mut tietää tahtoisin, jos sallit, matka kuin pitkä meill' on eessämme; näät vuori ylemmä nousevi kuin katse kantaaHän mulle: »Moinen on tään vuoren laatu, ett' alhaalt' on se vaivaloinen, mutta sen helpompi, mit' ylemmäksi noustaan. Siks kun se sulle suloiselta tuntuu, niin että kevyt on sun käydä sitä kuin laivan mennä purjetuulen mukaan,

Ne veivät multa mun iloni, nyt tahtovat surunkin viedä: »Sull' ei ole oikeutta surra, ei, ja nuori sa oot, se tiedäNe syöksevät puukon sydämeen, ne pistävät silmähän okaan, ja sanovat: »Et sinä sortua saa ja et saa vaipua lokaanEi, elkää peljätkö! Murru ma en. Se onni ois liian suuri. Eikä se lokahan vaivu se, joka loasta nousevi juuri,

Ja palvelusjoukko on toimissansa, Ansaari, lemmikki, siinä on kanssa. Mut marmorivaasseista kumpuaa Sulo kukkien tuoksua hurmaavaa. Laill' odaliskien palmut nuo Ne norjina leijuin viehkettä tuo. Ei liiku sypressi, houri, sun ylkäs! Se taivaasta uinuu, mailman se hylkäs. Mut äkkiä soi sala laulelon ään', Tarumailta se nousevi helkähtämään.

Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän: Viikon istui vyö sylissä, Kauan housut kainalossa, Viikon virsua tekevi, Kauan tuohta katselevi. Mistä tunnen tuhman naisen, Tahi tyttären typerän? Tuosta tunnen tuhman naisen, Tahi tyttären typerän Tulen tuhkahan puhuvi, Lietehen lehettelevi, Nousevi tuvalle tupsu, Paha katsku kartanolle. Muutamia tuntomerkkejä.

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Emon kellarin etehen! Vaan elkäte viekökänä! Siin' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä; Emo nousevi varahin Hulikoita huuhtomahan, Kirnua kolistamahan."

Mut ylle sun pannaisen pääsi pian nousevi pilvet ja tuulet, pian huutavan häpeääsi lokin, turmionlinnun, kuulet! Vieraalla maalla. Laulaa kukko vieraan maan, herään aamuun ankeaan. Puissa kevyt tuulahdus soi kuin unen aavistus maasta muistoin himmeäin, kesäöissä päilyväin. Liekö päivä tuomion ? Liekö loppu auringon ? Unten kaukomaailmat nytkö iäks sammuvat ?

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät