Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Lalli, se pahin pakana, Julmin juutasten seassa, Pahan työnsä täytettyä, Pyhän miehen mestattua, Surmattua suuren miehen, Pispan, herra Heinrikin, Otti korkean kypärän Pyhän miehen pispan päästä, Pani päähänsä omahan, Kallohonsa kauheahan, Palasi pahalta työltä, Hiihti kilttinä kotihin. Lausui paimen patsahalta: "Mist' on Lalli lakin saanut, Mies häijy hyvän hytyrän, Pispan hiipan, hirtehinen?"
Täss' asuu kuningas, se tietäkää! Tiehenne koivetkaa tai sattuu koipeen, Niin nuolen haavaa saatte nuoleskella. Mist' olette ja ketä? Vastatkaa! KOOSAM. Me? Kiriath-Seferistä, tutkijoita. Siell' on, jos tiedät, koulu viisasten. 2:NEN SOTILAS. Mut minne nyt? KOOSAM. Taas Kiriath-Seferiin. 2:NEN SOTILAS. Ja millä asioilla? Täytyy tietää. On aika paha. Kulkee vakoojoita.
Kuvaile hänen irstast' elämäänsä Ja petomaista vaihdon haluaan, Jok' etsii piiat, tyttäret ja vaimot, Mist' irstas silmä vaan ja hauras mieli Himolleen hillitönnä saaliin löysi.
Voi, kuinka hän säikähti silloin syyspuolaksi punastuen. »Mist' täältä te tulette neiti?» »Tulen juurelta tuomien.» »Miks huulenne sinisnä värjyy?» »Siellä mustikoita ma söin. Mut silmänne vesiss' on, herra?» »Minä oksahan itseni löin.» Minä kuivasin silmäni, neiti puri huulensa punaisiks, minä kumarsin kohteliaasti ja neiti niiasi, niks.
Silmäs kerran viel' ulapallen, sitten Lähti sinne, mist' oli tullut äsken, Silmäripsissään väris kyynel kirkas Vierien maahan. Tunne moinen mieleni valtas, enkä Tiedä miksi mull' oli tarvis kohta Liinaisella pyyhkiä kaste-helmet Silmäini alta. Niitä näitä, runon päitä. Wiinatulvaa vastaan. Me raittihit miehet, me tehkäme pilkka! Me juokame viina nyt pois joka tilkka!
VARRON PALVELIJA. Sama sun lie toimes! CAPHIS. Niin on; ja sinun, Isidor? ISIDORIN PALVELIJA. Niin oikein. CAPHIS. Jos vaan ois rahat kourassa! VARRON PALVELIJA. Ma varon, CAPHIS. Kas, tuossa tulee armollinen herra. TIMON. Nyt syödään, Alcibiades, ja sitten Lähdemme jälleen. Minulle? Ja mitä? CAPHIS. Tää velkakirja, herra. TIMON. Velkakirja? Mist' olet? CAPHIS. Täältä Ateenasta, herra.
Vaan mist' on kirje, jonka seurassa Tää häiriömme astui? Avattuaan. Katsopa! Sinetti nimen alla! Meijerhoffille. Nimeä Salaamaan teiltä käsketään! Uteljas lienen, kun mä alotan Näin lopusta, kuin nainen maltiton, Vaikk' alku ain' on lopun perustus. Lukee kirjeen ääneen alusta loppuun. "Herra Haussi!
Mies moinen", mietin, "mies moinen kotonaan on kaikkialla!" Ja niinkuin kotiis vain sä pesit kimalaiskuhinaan, mist' aina muut, jöröt, paeta pyysi. Sa kukkona nostit helttasi keskellä naisten, sait, saitpas näyttää syömesi ylemmyyttä: "Mitä arkoa niitä?" tuumit. "Kuta taajemmin he mua ympäröi, sit' on kotoisempi mun olla." Ja sielläpä oikein helkkyi suus ja pul-pul-pulputti syömes.
Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, mist' on rauta syntynynnä, kasvanunna koito kuona." Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen: ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksiä, rauta nuorin veljeksiä, tuli kerran keskimäinen. "Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, ilmasta ve'en eroitti, veestä maati manterehen.
Vain Lohduttaja vierelläin mun seisoi; kolmatta hetkeään jo paistoi Päivä ja meri siinsi eessä silmieni. »Ei pelkäämistä!» lausui Mestarini. »Pois epäily! On asiamme hyvin; syy kasvaa voimas on, ei surkastua. Ovelle tullut olet Kiirastulen; kas, tuoss' on seinä sitä kaartavainen, ja mist' on halki se, on siinä kynnys.
Päivän Sana
Muut Etsivät