Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?
GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kestä; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mieltäs malta. CLARENCE. Täytyy. Hyvästi! GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typerä, tuhma Clarence! Niin sua säälin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa. Ken tuossa?
Muuta merkillistä ei tapahtunut enää, ja kuningas seuralaisineen palasi linnaan. Mist' on tuo sointi? Ilmasta vai maasta? Myrsky. herkin korvin kuuntelin, ja imin itseheni säveleitä, jotk' olis voineet hengen herättää luurankohonkin. Comus.
He tulehen ääneti tuijottivat. Jo hiiletkin hiljaa tummenivat, siniliekki vain sieltä täältä nous kuin noidan veitsi, kuin velhon jous. Yks virkahti: »Viime yönä näin toki unta, mist' olen mielissäin, näin kulkevan kuningasvainajan läpi leirin raskaasti nukkuvan, minä yksinäin ylös valvahdin, hän katsahti minua silmihin, käden laski pääni päälle mun ja lausui näin: 'Ma tunnen sun.
Rohkeutt' antoi Ksanthos vimmoissaan verisurmast' iliolaisten, joit' oli armoa vailla Akhilleus tappanut virtaan. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kenpä ja mist' olet miehiä, kun mua kohdata tohdit? Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan."
Ah, nyt jos koskaan tiedän: korkein oppi, mi koskaan kaikunut on päällä maan, min kuuli valtalinna, vangin koppi, mist' yössä kauhun vielä iloitaan, min äänt' on soinut minkään rinnan soppi, min ihmiskunta tietää kuollessaan, on kunnia, mi korkeudess' on Herran ja maassa rauha, hyvä tahto kerran.
Ympäri, ympäri Kaikki kiertäkäätte, Pahat sisään päästäkää Ja hyvät estäkäätte! 1 NOITA. Mun kihelmöipi peukalon': Jotakin pahaa tuloss' on. MACBETH. No, salaiset ja mustat kesk'yön velhot, Te mitä teette? KAIKKI. Työtä nimetöntä. MACBETH. Mist' olkohonkin tietonne, ma vaadin Nimessä valtiaanne: vastatkaa!
Taas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui, mut en nää, miten rusko se hämyyn jo haihtui: Ois pilvistä leiskunut taivahan säät, ukon-jyskäys murskannut voittajain päät! Toki ei epäjumalat tahrata saata, sun templiäs, Herra, mist' ohjasit maata! Ja jos kurjakin kansas ja hylky on vaan, sua yksin se jää, Isä, palvelemaan.
Ohjailemaan noin sydämen tunteita, jotk' omin ehdoin ois aivan toiseen suuntaan pyrkineet? Nyt, Daja, jotain tärkeätä ootte ilmaissut mulle kuitenkin, mill' olla voi seurauksia, mi mua hämmentää, mist' oitis tiedä ei, mit' tulee tehdä. Siks aikaa suokaa! Siksi menkää! Tästä hän palaa jälleen. Meidät yllättää hän voisi. Menkää! DAJA. Surman oma oisin!
Niin tuhat juonta julmaa vaan On turhaks' rauennut. Ja valtias Hän vaaroissansa On kirkastunut, kunniansa On kansain suussa kaikunut. Niinkauan kuin voi seistä maa, Ain' ihmiskunta kiroaa Työn julman, kavalan. Vaan järjestystä, oikeutta Ken suojaa, voittaa rakkautta Ja voittaa jälkimaailman. Suomen, synnyinmaamme, kansa mist' on riemuissaan? Harras kiitosjuhlan henki huokuu halki maan.
Päivän Sana
Muut Etsivät