Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Maremma-suossa luule en niin paljon pesivän kyitä kuin ol' lautasilla, mist' alkaa ihmishahmo hällä. Virui takana niskan hänen hartehillaan levällä siivin lohikäärme, joka poroksi polttaa jokaisen, min kohtaa. Noin mulle Mestarini: »Tuo on Cacus, mi alla Aventinus-vuoren usein on verta vuodattanut virrat suuret.
GONERIL. Miks kysyt, kun sen tunnen. ALBANIAN HERTTUA. Seuratkaatte; Hän raivossaan on; häntä hillitkää. EDMUND. Mist' oletten mua syyttänyt, sen tein ma, Ja paljon muuta; aika sen tuo ilmi. Nyt loppu sen ja mun. Mut ken sa olet, Sa, joka voitit mun? Jos ylimys, Sen anteeks suon. EDGAR. Molemmin puolin anteeks: En verta ole halvempaa kuin sinä; Jos suurempaa, sen suurempi on syysi.
Ajava kaupungista kaupunkihin hän sutta tuota on Infernoon saakka, mist' ensi kateus sen irti päästi. Siks katson ynnä uskon parhaaksesi, mua että seuraat; oppaas olla tahdon ja johtaa sinut paikkaan ikuisehen, ja jossa kuulet epätoivon huudot, näät henkein muinaisien kärsimykset, todistavaiset toista kuolemata.
Tajusin taivaan airueeksi hänet ja käännyin Mestariin, mi merkin antoi mun hälle kumartaa ja seista hiljaa. Ah, kuinka näyttikään hän vihaiselta! Luo portin astui, valtaraipallansa sen aukaisi hän estehettömästi. »Taivaasta karkoitettu kansa halpa», hän huusi seisten kauhun kynnyksellä, »mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?
Mist' on miekkasi vereen tullut, Poikani iloinen?" "Pistin veljeni kuoliaksi,
Kuin kartta, maassa, mist' on käynyt niittomiehen rauta, pitkin tietä maan on vihamiestä; siin' on ura uljaan käymä, häntä silmin seurasin, kun jalka petti, kuolemassa vielä aatos seuraa.» Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. Samoin sammui hiljalleen myös päivä; valju kuu, yön aurinko, vain näytti kulkijalle, tietä kirkkotarhaan.
"Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, vaan mist' elatuksesi sait? Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs vai maantierosvous kait?" "Jos suurta tai pientä ma rosvoilin, ropo toki on taskussain; ja jos kerjäläisenki paljastin, eheämp' olis nuttukin vain!" Tuli säihkyi silmistä Döbelnin: "Schantz, kapteeni, kuulkaahan; Ken kaatunehist' oli urhoisin urohist' tämän komppanian?"
Nyt alkoi äänet vaivan, vaikerruksen; näät tullut olin siihen paikkaan silloin, miss' itku suuri mielen kiersi multa. Ma paikass' olin, mist' on poissa valkeus, mi mylvii niinkuin meri myrskysäällä, kun sitä tuulten ristiriita pieksää. Tuo hirmumyrsky helvetin, mi koskaan ei lakkaa, kantaa sielut siivillänsä ja heitä lyö ja vierittää ja viskoo.
En myös päästä Sinua, Jos et siunaa minua. Kuoloon asti minua Maailmasta erota, Auta, Jesus! Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Kyll' on syntisiä, vaan Kaikki eivät tuntemaan Pysty rakkauttas, Suurta sulouttas. Mist' tuo tulleekaan? Siitä, että syntinen Mielessään on entinen Eikä mielellänsä Myönnä sydäntänsä Pesäks syntien.
Patruuna anto hänelle yhe lasi konjakkii ja käsk siitt istumaa ja ryökkinät alkoit kysellä hänelt, mist hää ol´ kotosi ja mikä häne vanhempiisa niin ol´ olit ja miss hää ol´ oppint soittamaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät