United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Sinä teet minut terveeksi, Nils Gabriel!» hän huudahti, «sinä luot minuun uudestaan elämän! Oi, minä tahdon tulla terveeksi! terveeksi, voidakseni jälleen elää, työskennellä paremmin, selvemmin kuin ennen. Enhän ole vielä toimittanut mitään! Mutta nyt, nyt voisin... Tunnen saavani uuden elon, en ole milloinkaan voinut näin hyvin!
Souda, souda, souda vaan! Näin sä löydät onnenmaan, Rauhan kukkarannan! Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta, Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta, unhoittumatonta.
Se on vaikeata, mutta se käy, ja ilo ihanteesta, jonka tuskissasi luot ja saat säilymään ja kannat sielussasi, niinkuin äiti lasta povellaan, on suurempi ja tyydyttävämpi kuin mistään maallisesta ja todellisesta. Rakkaus voi olla yhtä kaunis, vaikkei sen esinettä olisikaan. Ajattelehan äidin rakkautta toivottuun lapseen tai kuolleeseen lapseen, kyllä se on sama kuin elossa olevaan.
Sanas anna jo mulle, Meeri, kotirannasta lähteissäin! Luja liittomme nyt on, Meeri, sydän kummankin annettu pois. Nyt koskaan emme me eroo! Ei, hetki se kirottu ois! Mun kultani on ruusunen. Mun kultani on ruusunen, kuin rusoruusu haan; mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
Puhalla tuuli puhtoinen, vie pienet huolet multa Ja toivon maalta viesti tuo, niin kauvan kaivatulta; Opeta laulu vapauden ja suuren innostuksen, Mun mieli näille altis on ja töille uhrauksen. Sä meren aavan hallitset ja kuljet mistä tahdot, Sä nostat vuoriks aaltoja ja aaltoloille vahdot, Sä oman tiesi itse luot ja laulat vapautta, Sen päivän sulopaistetta, sen aamun armautta.
Ihmisien kun luot' oli kaukana viel' ikivallat, uljaat mieleltään ol' akhaijit, aimon Akhilleun tultua taistoon taas, levon pitkän laattua hältä. Vaan urot Ilionin vavisuttava valtasi hirmu, Peleun poika kun ilmestyi, jalo, joutuvajalka, Areen, urhojen surman, laill' asu loistava yllään.
Tottako mieles on siis luot' Ilionin katulaajan karkota pois, min vuoksi jo niin iso vaiva on nähty? Vait ole, että akhaijit muut ei moisia kuule, päästää kielen päältä mit' ei ikipäivänä saisi mielevä mies, joll' on äly harkita haastelojansa, saatipa valtikan kantaja, jonk' ylijohtoa joukot moiset seuraa kuin sua Argos-maan väki vankka.
Vaan sie, jon silmä säihkyvä tähden juoksut Yht' aikaa kuin tomu-hiukeen horrot helmaa; Aurinko, ennenkuin tules piillät, lausu, Missä mun kultani on? Kuninkaan lailla, tieltäsi korkealta Luot kultaa, lapsien ääntä vaan et kuule; Kun tuosta yhtä tietoa kerjään sulta, Kultia tulvana luot! Ken vastaa mulle? leivoko vilkas tuolla, Ku, siivet höllänä, pilvist' äsken laski?
Ei mikään maallinen voima voi häiritä sitä paratiisia, jonka itsellesi luot, ja kuitenkin sen ihanuus on katoavainen ja muuttuvainen, niinkun häälyväin pilvien hahmut taivaalla, jotka, kyyneliksi muuttuneina, maahan putoavat. Miksi kantaa ihanin onnesi omaa turmaansa helmassaan?
Kostoks silloin aimo Akhilleus Hektorin surmaa. Siitäpä hetkest' alkaen myös minä iliolaiset karkkoamaan panen laivojen luot' yhä, kunnes akhaijit valtaa korkean Troian Athenen antamin neuvoin.