Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Keihäs Akhilleun kiiti nyt päin, valahuttaja varjon, iskien Aineiaan sotakilpeen ympyriäiseen, reunaan äärimpään, ohukaisin kuss' oli vaski, vuotakin vasken all' ohuinnaan; tuon läpi työntyi Pelionin jalo saarni, ja kilpi sen iskemä raikui.
Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket paistavat, hohtelevat; hevot juoksijat heittihe syrjään, hältäpä itseltään pian raukeni henki ja voima. Karkasi Aineias heti maahan, kilpi ja keihäs valtava suojana, ruumist' ett' ei veisi akhaijit.
KILPI. Vaan kuin hän muuten oisi muuttunut? Hän kaikkia nyt katsoo toisin silmin. LIISA. Silmistä tuikkii valo sinisistä. KILPI. Hän ihmeekseni puhuu ihmisistä, Joit' erottaapi meistä metsä tää. LIISA. Vaan Aina aattelee, se tietäkää. Ei auta mun, suun puhtaaks puhun teille: Te erehdytte ajatuksinenne, Menevät männikköhön miettehenne. Kivestä kinnasta ei synny meille.
Oi, verta nuoruuden innokkaan, Jok' uhrasi elämänsä Ja kaikki turvaksi isänmaan Ja jättävi jälkehensä Tuon muiston murheisen, kirkkahan Ja tunnuksen jalomielen Sen satavuosihin kaikuvan, Kuin kautta kaatuvan kielen: »Edespäin! uskollisesti vain Te täyttäkää velvollisuus!» Tää olkohon, Suomeni kallis, ain' Sun poikasi uskollisuus Sun suuren kunnias perintö, Jonk' isä lapselle antaa, Ja sukupolvien pyrintö Se kilpi kirkasna kantaa.
AINA. No vaarini, kun rakkautta vain Nuo pienet linnut lentäin laulavat; Miss ihmiset vaan toistaan vainoovat? KILPI. Sen vuoks' ett' ilkeät on ihmiset. AINA. Sen vuoksko heitä vihoin katselet? KILPI. Niin. AINA. Ei siis totta ole ensinkään; Ett' ihmisien, niinkuin itseään, Pitävi lähimmäistään rakastaa? KILPI. Kyll' oikein on. Mutt' toisen rakastaa Myös täytyy.
LIISA. Ei! KILPI. Ken sitte? LIISA. Vanha mies. KILPI. Hän mitä tahtoi? LIISA. Teitä kysyi hän. KILPI. Sä mitä sanoit? LIISA. Ettei ensinkään Vieraita kapteen kärsi, sanoin sen. KILPI. Sanoiko niinensä? LIISA. Sanoi, Lampinen... Vai Lampinen! Sä juokse joutusaan Takaisin häntä tänne huutamaan! Ah, häntä nähdä kyllä haluan! AINA. Ken Lampinen on? Vaari, virkahan...
Toinen niistä esitti Kustaa Mauri Armfeltia Mars-jumalana, jolla ei ollut päällään muita pukimia kuin kupeellaan kilpi; toinen kuvasi taas hänen veljeään, parooni A. F. Armfeltia Backuksena, jolla oli verhona vain muutamia viinipuunlehtiä ja rypäleterttuja hiuksissa.
Kun hän oli nämä ostokset tehnyt ja maksanut ne, niin hän nopein askelin kulki läpi kaupungin ja pysähtyi halvan ravintolan kohdalle, jonka oven yläpuolella oli kilpi, johon oli kirjoitettu: "Virvokkeita ihmisille ja eläimille." Hän astui pieneen huoneesen, jossa tähän aikaan vuorokautta ei ollut ketään, pyysi aamiaista ja söi suurimman osan neljän pencen maksavaa leipää ja kaksi munaa.
Tahtos' on Ett' aina sulle sen ma sanoisin, Mi mielessäni on, ja kysyisin, Mit' en mä käsittää voi. Kuuleppas Olethan sanonut sen? KILPI. Sen mä tein. AINA. Siis saanhan haastaa? KILPI. Haasta, kultasein! AINA. En tiedä mistä minä alun saan.
Kuuristui alas säikähtäin, kurotettuna kilpi, Aineias; yli lennähtäin selän taa ase tuima tunkihe tanterehen, vaan kilven, sankarin varjeen, rikkui vuota ja vaski; ja välttäen noin väkipeitsen hirmuissaan hän ol' itse, kun hiipoi niin liki heitto, lankesi kaamea yö yli silmäin. Vaan jo Akhilleus viiltävän miekan kiskaltain päin tuimana syöksyi, huutaen hirmuisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät