Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kimppuun Idomeneun heti karkasi Asion surmaa surren Deifobos, salamoitsevan viskasi peitsen. Mutta sen nähdessään heti väistihe tielt' asevasken Idomeneus; hän peittihe taa tasapyöreän kilven, vaskenvälkkyvän tuon, häränvuotaisen, käsipienoin kaksin kantelemansa, sen äärten peittohon aivan kohta hän kuuristui; yli keihäs vaskinen kiiti kilpeä pyyhkäisten; soi vankuen kilpi sen alla.
VALPURI. Oi, saamme Molemmat teitä molempia kiittää. WILHELM. Tuoss' on hän! AKSEL tulee, kädessä kilpi Ja miekka. Wilhelm! Armas Valpur! Isä! WILHELM. Tie laivaan avoinna jo onko, Aksel? AKSEL. On katu tyhjä; aran joukon kirkon Ovesta äsken syöksevän mä näin Kuin kärpäsparven, joka lehväll' ulos Tuvasta ajetaan.
Hänettä, luulin, etten elää vois, Sentähden muiden seurast' erosin. LAMPINEN. Et tehnyt viisahasti ensinkään. KILPI. En.
Mutta kun rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi, törmäsi kilpeen kilpi ja peitseen peitsi ja miehet urheat vastakkain, sopavaskiset; kumpurakilvet yhteen iski, ja valtainen kävi ryske ja pauhu. Rinnakkain soi vaikerrus sekä raikuva riemu, kaattujen huuto ja kaatajien, maass' aaltosi hurme.
AINA. Siivet jos saisin ja lintu ma oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess' on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! KILPI. Vaan mitä hiisiä tää merkitsee? LIISA. Nyt kylliks kuulleet oletteko te? KILPI. Tuon laulun oppinut on sulta hän; Mä kyllä sinut vielä kyyditän! LIISA. Saa nähdä kumpi meistä kontin kantaa. Hoi, Aina! Aina teille tiedon antaa.
Taistoa heittänyt ei toki Hektor heiluvaharja, vaan taa väistyissään kiven kourallaan väkevällä, mustan, suuren, särmikkään, hän sieppasi maasta, seitsenvuotaan iski sen Aiaan sankarikilpeen kumpuravaskea kohti, ja vankui valtava kilpi.
Kullakin pystyvä peitsi ja kestävä kilpi nyt olkoon, syöneeks syötelköön kukin valjakon, viimana vievän, vaunut tarkalleen koetelkoon, taistoa vartoin, aamust' iltaan työss' ett' Areen ankaran kestäis. Sill' ei lie lepohetkeä siin', ei tuokion vertaa, ennenkuin erotellut on yön hämy urhojen vimman.
Silloin näkyi pitkä olento, päässä kypärä ja yllä rautapanssari; kädessään piti hän raudoitettua keihästä ja kilpi näytti olevan paljasta rautaa; se mies oli Kaarle. Desiderius kauhistuen antautui kuninkaalle, joka hänet panetti luostariin, mutta langobardilaisen valtakunnan hän yhdisti frankilaiseen valtaan.
Mutt' joutuun, joutuun vaan! LAMPINEN. No eihän nuo Maailman lapset ole laisinkaan Niin pahat sinusta, kuin päätin ma! KILPI. Se ansio on armaan veikon vaan! No tule! tätä tiet' on suorempaa. Aukaise, Liisa, pieni portti nyt! Kah kummaa, kuin on mieli kääntynyt! Kymmenes kohtaus. Aina. Kosk' ei tuo vaari kutsu, kuitenkin Pelastajaansa tulen kiittämään. Kas ihmettä, ei ihmist' yhtäkään!
Crévecoeur toi esiin metsäkarjun taljan, jommoista De la Marck tavallisesti oli käyttänyt päällysvaatteenaan; Dunois'lla oli halkaistu kilpi, johon De la Marck'in vaakuna oli kuvattu; samoin useimmat muutkin kehuivat surmanneensa piispan murhamiehen, todisteeksi näyttäen mikä mitäkin tunnusmerkkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät