Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. syyskuuta 2025
Pese silmät, pää silitä, Anna leipeä kätehen, Vuole voita leivän päälle; Kun ei leipeä talossa, Anna lastunen kätehen. Elä moiti anoppiasi. Ellös konsana sanoko: "Ei anna anoppi voita." Sano aina annettavan, Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesässä saanet, Senki toisen talvellista.
Tuli poikanen pajasta tekemästä voitehia, rasvoja rakentamasta; ne työnti ukon kätehen: "Siin' on voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset, vaikka vuoret voitelisit, kaikki kalliot yheksi." Koki ukko kielellänsä, maistoi suullansa sulalla, tunsi katsehet hyviksi, voitehet vaka'isiksi. Siitä voiti Väinämöistä, pahoin-tullutta paranti, voiti alta, voiti päältä, kerta keskeä sivalti.
Laati piimäistä poroa, ytelmäistä saipuata, saipuata säihkyväistä, säihkyväistä, suihkuvaista, sulhon pään pesettimeksi, vartalon valattimeksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi neien tarpehia, päällispankoja paranti yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; ne työnti tytön kätehen.
Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta. Anna aina antajalle, Tunge tuhlarin kätehen: Torvin tuovos taivahasta, Pillin pilvistä puota, Ava maat alaisin puolin, Puhko pellon penkeristä. Almun saan ma antajalta, Tuhlarilta toisen almun, Vinkujalt' ei vettäkänä, Parkujalta ei paloa. Hyvän sään toivotus.
Sai sotka sukeltamahan Alle aaltojen syvien, Nosti helmet herke'immät. Toi ne tietäjän kätehen; Joutsen johteli urohon Aamun kultakunnahille, Jossa viljalti viruivat Laulun kullat kuun ikuiset. Kun viimein koossa kaikki on laulun kullat Ja helmet, itkemät ikilaulikon, Taas virtaa myöten tietäjä-seppo kulkee Ja saapuu suojahan kotikuusiston.
Ei seudun rauhaa sortaa saa Tyynellä iltaman; Surulle hiljuus armas on, Täss' sydän valvoo onneton. Tuoll' aukealla rannalla Näet neidon kassapään; Kätehen vaipuu otsansa, Hän istuu yksinään, Silmäilee vaiti aalloillen, Ja posk' on lumen-valkoinen. Oi, kauan, öin ja päivisin Hän tuossa nähty on, Niin huomenna kuin eilenkin.
Pian juoksi matkan pitkän, välehen välit samosi, joen poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan kontion kivikololle, karhun louhikammiolle. Siellä karhut tappelevat, kontiot kovin elävät rautaisella kalliolla, vuorella teräksisellä. "Valui vaahti karhun suusta, hiiva hirveän kiasta: käsin vaahtea valutti, kourin hiivoa kokosi; sen kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.
Tää kulta- ja hopia-kaluja tuo; Oli Jehovan temppelin ryöstöä nuo. Ja ruhtinan kätehen julkeaan Pyhä pikari, täytetty, tarjotaan. Sen pohjahan kohta hän tyhjentää; Suu vaahdossa sitte hän räyhähtää: "Jehovah! miss' on sinun valtikkasi Its' olen ma Babelin kuningas!" Mut tuon oli lausunut julmuri juur, Niin pelkohon uupui röykkeys suur.
"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä, jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin? "Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin molempihin reisihinsä: syntyi valkea orava. "Noin se neuvoi poikoansa, oravaistansa opasti: 'Oravainen, kummun kulta, kummun kukka, maan ihana!
MEFISTOFELES. Vait, vanha lekkeri! SIEBEL. Huuti! Tuo lurjus meitä vielä haukkuu! BRANDER. Vaan kohta tässä selkään paukkuu! Ma palan! SlEBEL. Velho pirullinen! Lyö päälle! mies on pannahinen! Sana harhat tuo, Toiset paikat, mielet luo, Tuo on tää ja tää on tuo! ALTMAYER. Miss' oon ma? seutu herttainen! FROSCH. Ja viinamäet! SIEBEL. Mun sataa marjat kätehen!
Päivän Sana
Muut Etsivät