Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kun rakkaus suur On syntynyt juur, Niin mielestä lempi vanhemmat poistaa, Ja syntymämaa Myös poistua saa, Kun lempivän toivo kirkkaana loistaa. Näin myös kävi mun, Kun kohtasin sun, Sain rintahan liekin tää miten vaivas! En kertoa voi Min tuskan se toi, Vaan toivoni ol' kun kirkkahin taivas.
PISPA HENRIK. Tämä asunto Siis vainoojamme Kitkan on. Niin kolkko Se on kuin on sen omistajan mieli. JOHANNES. Juur' ihan tälläiseks', näin jylhäksi Ja tuiki pimeäksi kuvasi Mun mielikuvitteluin huonetta Tuon Kristin opin julman vihollisen! ANDRAEAS. Jok' on niin monta, monta pensasta Surmannut Herran viina-mäessä, Ett' on hän kadotukseen vikapää Ja tuleen helvetin!
LALLI. Tuokioksikaan Et ole mielestäni eksynyt, Vaan kaiken matkan kuluessa olit Sä mulle tähtenä, min perille Mä ikävöitsin jälleen ehtiväni. Mut armas kultain! Lienetkös sä koskaan Mua muistellut mun poissa ollessani? KERTTU. Jos sinua ma olen muistellut? Juur' usein olen... Nämät sanasi Ne sydäntäni virkistyttävät Kuin öinen kaste kasvin janoavan. Nää kääryt tervetuliaisiksi Ma annan sulle.
Jo neidon ruusut luullaan kuihtuvan, Eik' ikänään sen lemmen koittavan, Vaan silloinpa, juur silloin ryöpähyttää Kalpaavo kartanolle, välkähyttää Soturi miekkaansa ja vaahtosuun Oriinsa kytkee oksaan tammipuun.
Juur ihmisälyltäs sa vaadit, ett' ensin kuvaat mielessäs ja selvät suunnitelmat laadit, kun toimiin työn käyt käsilläs. Puita pesään, kuusipuuta, kuivaa, jota liekki syö! Kohentakaa uunin suuta, hei, jo lieska hormiin lyö! Vaski sulaa on! Tinaa joukkohon! Niinpä saadaan pronssi oiva, syntyy meille kello soiva.
LEENA-KAISA. Eihän sitä ihminen tiedä, koska hänen aikansa on tullut. Tänäpän' terve, huomenna kirves ompi puun juureen pantu. Mutta olkoon tämäkin meille varoitukseksi, ettemme armon päiviä täällä suruttomuudessa viettäisi, vaan tyystin mieleen johtaisimme, kuinka elämä on juur' vähä tomun tuoksu ja hekuma kuin liukas virran juoksu.
NATHAN. Niin pahaa eivät koskaan mulle taida he tehdä, että jotain katuisin, tuot' ainakaan! Ja aivan varmako siis ootte, että patriarkkaanne on joku ristiritar' yllyttänyt? MUNKKI. Ei juuri kukaan muukaan. Hänen kanssaan juur' äsken erään ristiritarin ma kuulin puhuvan ja siihen sävyyn. NATHAN. Vaan niitähän on Jerusalemissa yks ainut nyt. Ja hänet tunnen ma.
Anna siis kasvojes puoleeni paistaa, ett'ei pimenisi sydämeni kuin almanakassa kuu Hippolyytuksen päivänä. Vastaa minulle suloisesti kuin kyyhkyinen, joka pitkäisen jylinätä piilee juur' rakoon kallion, kuten seisoo kirjassa. Perääs' sieluni palaa, sillä enpä ole enää mikään Koiramäki, vaan Aatami Aataminpoika Kehnolin, Kehnosuon kylästä."
Ja ennen kuin sen kaiku laannut oli, »Orestes olen», ääni toinen huusi, kuin edellinen ohi mennen meistä. »Oi, Isä», lausuin, »mit' on äänet nämä?» Ja juur' kun kysyin, kolmas puhui: »Hyvää te niille tehkää, jotka teille pahaa.» Näin Mestari: »Tää piiri rankaisevi kateuden synnin, siksi rakkaudesta punotut täällä ovat piiskan säikeet.
Juur kupposista suuhun siirtyi muona ja haastain 'pehmeitä' ja 'kovia' voi kukin hetken vailla vahtihuolta juur vahdinvaihtajamme palaa tuolta nyt päivää paistatellen loikoa ja työkseen raajojansa oikoa. Niin märehtineet monta tuttua ja uutta oomme roimaa juttua. Myös eksyy joukkoon pieni ilve, ilkku: »On taikakonstit tällä Kallella.
Päivän Sana
Muut Etsivät