Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Niin on suru syömessäni ja on kauan ollut, Enkä ole sanaakaan kullastani kuullut. Surunen on syömeni ja itku silmän peittää: Jopa oma kultani taisi minun heittää. Minä olin kultani kanssa, olin monta vuotta; Iän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta. Olin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen, Kultani se viettelijä, viekas, petollinen.
Noita kun taiten puuhasi noin ikitaituri tarkka, sinnepä saapua myös Thetis ehti jo kuuleajalka. Juur' ulos uksestaan Kharis astui hohtavahuntu, tuon sepon taiteliaan, käsitarkan puoliso sorja, saapujan keksi ja noin, kädest' ottaen, lausehet laati: "Tänne mi saapumahan sinut sai, Thetis soljuvavaippa, vieraist' armahin, arvokkain? Käyt meill' ylen harvoin!
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi Juur hetkellä sillä, kun sun hän loi Ja työhönsä itsekin hurmaus' niin, Ett' jäi hältä järkesi unhoksiin! ER
On haasti mulla raaka, Ja rauhan hempukieltä tuskin tunnen; Siit' alkain, seitsemän kun vuoden voima Mull' oli käsivarressani tuossa, Yheksää kuuta vailla, tähän päivään Päätoimi sen on telttakentäll' ollut. En suurta mailmata paljon tunne, Pait mikä sotaa, tappelua koskee; Senvuoks en puoltopuheill' asiaani Juur' kaunistele.
Täm' oli kipua, juur kuolon kamppauksen kaltaista. Hän astui matalaan majaansa; laps itki täällä katkerasti. Hän oli jätettykin pimeään yksinänsä. Andreas meni ja asetti kynttilän akkunalle.
MACBETH. Kysyikö hän mua? LADY MACBETH. Tiedäthän sen. MACBETH. Tuo tuuma jättäkäämme. Hän juur' mua kunnioitti; ja ma olen Väeltä kaikenlaiselt' ostanunna Kultaisen maineen, jota käyttää täytyy, Kun on sen hohde kirkkain, eikä oiti Pois heittää noin.
Juur' voittaessa, leikkiin innostuin, Hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. Tuo urhokas! Viel' äsken hänen näin, Kun nuorna, uljahana rynnäkköhön Hän, esteet sortain, riensi eteenpäin Kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; Nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, Miss' äsken Ryssäin tulet sammutti.
Sen vuoksi juur' ei Valpur häntä nähnyt Ei moneen ikävöintävuoteen eik' Ois, jalo Hakon, nähnyt milloinkaan, Joll' ei se Jumala, jok' uskollisen On lemmen hellä turva, mulle tietä Ois kautta kirkon pyhäin kaarrosten Luo Valpur immen luonut. HAKON. Mitä sanot? AKSEL. Isällisestä Hadrianon kirjeestä Täss' otteen sulle annan; hänen itse Kirjoittamansa sai jo arkkipiispa.
Hän näki, että se isää vaivasi, ja hän ajatteli panna oven kiinni, mutta ei tohtinut, kun ei isä sitä pyytänyt. Elli luki muutamakseen: Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus uupunut on ja nyt päätään kallistain nojatuolin pielehen pehmoiseen juur nukkunut. Maass? edessänsä piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
Juur' tuommoinen häll' oli sota-asu, Kun taistellen hän korskan Norjan voitti; Noin tuima näkönsä, kun vihapäissään Hän jäällä Puolan rekijoukot löi. Se kummallista on. MARCELLO. Noin, kahdesti, juur' tähän aave-aikaan Hän ryhdill' uljaall' ohi vahdin astui. HORATIO. Mit' erittäin tuo merkitsee, en tiedä, Mut ylipäin sen ennustavan luulen Murrosta suurta valtakunnassamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät