Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Itkull' alan päiväni ja päätän murehilla, Yksin istun iltasilla, yksin aamusilla. Sepä mua murehuttaa, sepä itkun tuottaa, Kun on kultani kaukana ja täytyy aina uottaa. Mont' on huolta muutenki ja se on suurin huoli, Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli. Päiv' on pitkä, ikävä, ja itku aina mulla, Kun en kuule kullaistani eikä taia tulla.
Minun on kullat kuunikuiset, Päivän polviset hopiat, Isäni soasta saamat, Vanhemman varustelemat; Ne kuluvat kukkarossa, Tummentuvat tuhniossa, Kun ei ole kullan muuttajoa, Hopian vajehtajoa. Mikä mieli, mikä muutos. Mikä mieli, mikä muutos, Mielusassa metsolassa; Viikon on vihoissa metsä, Kauan korpi karsahana, Ei huoli hopehistani, Eikä kysy kullastani!
Niin on suru syömessäni ja on kauan ollut, Enkä ole sanaakaan kullastani kuullut. Surunen on syömeni ja itku silmän peittää: Jopa oma kultani taisi minun heittää. Minä olin kultani kanssa, olin monta vuotta; Iän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta. Olin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen, Kultani se viettelijä, viekas, petollinen.
Minä itse ihana, minun kultani kaunis, Kunpa äiti luvan antais, pari oisi valmis. Pieni lintu siivillänsä hoitaa poikiansa, Niin mun oisi ollakseni oman kullan kanssa. Enpä erii kullastani, enpä perhanaksi, Ennen meri mustaksi muuttuu, kivet kirjavaksi. 4. NIINKUIN KES
Päivän Sana
Muut Etsivät