Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Mahdollista kyllä, jatkoi Aramis ... lähestyi minua viiden tai kuuden miehen seuraamana, jotka kulkivat kymmenen askeleen päässä hänen takanansa, ja lausui minulle mitä kohteliaimmalla tavalla: "herra herttua, ja te rouva", liitti hän puhutellen naista, jota saatoin käsivarressani... Tohtorin sisarentytärtä? Vaiti nyt, Porthos! sanoi Athos, sinä olet vallan tuskastuttava.
"Jos minun käsivarressani asuu siunaus", näin hän puheli, "niin Jumalanhan se on tahdosta." Ylpeä hän oli, ei kumminkaan voimistansa vaan arvostaan, syntyperästään, älystään. "Kanta-isä oli Ruostalainen, Harlus", niin hän vakuutteli. "Hän tuli Venäjälle silloin kuin maata hallitsi ruhtinas Ivan Wasiljevitsh Synkkä, katsopas, silloin jo!
Semmoisena kuin nyt näette minun ukkonen sattui minuun vuoteellani heinäkuun 13 päivänä 1867 lähellä Londonia, ja ukkosen nuoli paransi minun halpauksesta oikeassa käsivarressani, johon lääkäritaito ei voinut mitään. Te puhutte leikkiä? Ei laisinkaan! Se on sähöllistä hoitoa.
Ja siihen useita muita juttuja lisäksi. Minä olen, parhaillani ollessani, esiintynyt täällä varasten ja tappelijain syyttäjänä, olen koettanut saada järjestystä silloinkin, kun nimismies ei uskaltanut hengellänsä hiiskahtaa järjestyksen puolesta. Mutta minä alan tulla vanhaksi, minun käsivarressani ei ole enää nuoruuden tarmoa, että voisin itseni puolustuksessa siihen täysin luottaa.
On haasti mulla raaka, Ja rauhan hempukieltä tuskin tunnen; Siit' alkain, seitsemän kun vuoden voima Mull' oli käsivarressani tuossa, Yheksää kuuta vailla, tähän päivään Päätoimi sen on telttakentäll' ollut. En suurta mailmata paljon tunne, Pait mikä sotaa, tappelua koskee; Senvuoks en puoltopuheill' asiaani Juur' kaunistele.
Olimme jo ehtineet saada muutamia kaloja, kun äkisti viereiseltä järvenrannalta pamahti kolme laukausta, ja ilkeä haulien suhahdus kuului. Hyppäsimme heti rantapensaitten suojaan. Ville ja setä olivat päässeet onnella, mutta minulla oli kaksi järeätä haulia käsivarressani, kaikeksi onneksi vasemmassa.
Ihmettelenpä itsekin, että joku vielä tuosta kuohuvasta haudasta ihmisten ilmoille nousi. Niin kuin jo olen kertonut, tunsin kovan tempauksen käsivarressani jo silloin, kun Lisi Megy vielä sylissäni oli. Samanlaisia tempauksia seurasi sitten muitakin, ja minä muistin sitoneeni köyden käsivarteeni silloin, kun kiipesin luupin plokia raa'an päähän kiinnittämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät