Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Näät alustansa asti, kussa vuoret, joist' irti on Pelorus, vesirikkaat niin ovat, muuall' että tuskin missään, ain siihen saakka, vedellänsä kussa merelle korvaa se, min pilvet imee, ja joilta taas sen joet, virrat saavat, hyvettä vihataan niin kaikkialla kuin käärmettä, lie sitten syynä seudun tään onnettuus tai kansan paha tapa.
Ol' oikealta pohjaltaan maar Kulnev ukko kultainen; hän liioin joi, niin moititaan, syy oli sydämen; sen sydämen hän myötään toi, jos soti hän, jos rauhan soi: läks' suukot, surman salamat sielt' yhtä palavat. Mont' urhoiss' oli Venäjän, joist' aikakirjat tarinoi, joist' eellä sodan syttymän jo maine tiedon toi.
LEAR. No, suoruutes siis myötäjäises olkoon. Kautt' aurinkoisen pyhän sädeloiston, Hekaten salaisuuksien ja yön, Ja kaikkein tähtein tenhovoiman kautta, Joist' elämämme syttyy sekä sammuu, Pois tässä kiellän kaiken isänlemmen, Verellisyyden, heimolaisuuden, Ja sydämelleni ja mulle vieraaks Jäät ijäks päiviks.
Poissa kova kuolema Hänet riisti mutta vielä Katkerampi, kamala Oli suru Joosefista Salaperäisyyksineen, Joist' ei voinut edes konsa Päästä täyteen selvyyteen. Oi, ne vuodet tuskalliset Kylvi lunta nivuksiin! Kumaraksi painui varsi, Ilo sammui kyyneliin. »Miksi Herra nämät sallit?» Oi ne synnit nuoruuden Muistui mieleen, polttavinta Tulta tuiski sydämmeen. Mutta nyt!
Jumala kansan mielen kääntää, Kallistaa epäjumalat, Ja niiden templit maahan vääntää: Ne koht' on muinaismuistelmat, Joist' uusi polvi kammostellen Hirmuisen sadun nähdä voi Myrkystä, joka ahmiellen Vuossadat Suomen mies jo joi.
Maan päälle jätin moisen muiston, että pahatkin kiittää sitä, vaan ei seuraa mun töitäni, joist' aikakirjat kertoo.» Kuin lämpöä vain yhtä hiilet monet uhoovat, yks vain ääni rakkauden kuvasta kuului monen soivan sielun. Ma virkoin: »Oi, te kukat aina kauniit ijäisen ilon, jotka tuntemahan mun saatte tuoksunne kuin yksi tuoksuis!
Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan ett' eksyis ei, ei esineihin töytäis, joist' olla vaara vois tai tulla turma. Niin halki ilman kitkerän ja tuiman ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi: »Vain varo, ettet minusta sa eroo!»
Näytä ensin etusuudes, taitos, tekos toimelliset, joist' on hyödytys hyville taikka parannus pahoille, sitt' en minä siivotoina kiellä kunniaa sinulda. Arvo ombi anomata hyödyttäjällä hyvällä. Nuorasta.
Vaan ei haihdu hangen alle valta Suomen vapaan. Ollaan siksi onnelliset taaton, maammon tapaan, joist' on monta mennyt meiltä, nukkuu nurmen unta uskossaan, ett' oisi Suomi vapaa valtakunta. Siksi terve teille, lehvät Suomen uskon urheen, kuusen-oksat Suomen kunnon, onnen ynnä murheen! Siksi terve, valkea mies Suomen Vapauttaja! Kussa kuljet, siellä kulkee Suomen rakkaus, raja. LEIRIN
Varon, ett' on Timonin kukkarossa syvä talvi; Jos kuinka syvään kätes siihen pistät, Niin vähän löydät. PHILOTUS. Samaa varon minä. TITUS. Mut huomatkaa, mik' outo sattumus: Sun herras velkoo rahaa. HORTENSIUS. Niinpä niin. TITUS. Ja yllään Timonin on antihelmet, Joist' odottelen minä tässä rahaa. HORTENSIUS. Sydäntä vihloo tuo.
Päivän Sana
Muut Etsivät