Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Eik' uutta meille tämä pettymys, Ett' yhä seisoo Troia, vaikka sitä Jo kahdeksatta vuotta piiritämme; Kosk' entisetkin sotaretket kaikki, Joist' aikakirjat kertoo, ovat nurin Ja myttyyn menneet vastoin tarkoitusta Ja sitä mielikuvaa, jonka niistä On turhaan toivo luonut.
Joist' ei ees voi käsittää, kuink' yhteen kuuluu ne! SALADIN. Vain parhaass' aina luopumatta pysy ja kiitä Jumalaas! Hän tietäköön, ne kuinka yhteen kuuluu. Vaan jos tahdot noin olla sulkeutunut, nuori mies, niin minunkin kai varovaiseksi sun suhtees täytyy tulla. Minussakin, ikävä kyllä, monta puolta on, ja ain' ei näy ne oikein yhteen käyvän. RISTIRITARI. Se surettaa!
Painuu silloin ukko pajaan, outo ei, vaan vanha tuttu, urho univormun vajaan, yllään repaleinen nuttu, kasvot harmaat niinkuin savi, silmät, joist' ei päivä paista; ja hän vitkaan virkahtavi: »Terveisiä kuninkaista.» Nousee rautiolle rauan kaukomuisto Nevalaisen, miehen, muuall' olleen kauan, kuninkaalle kuuliaisen; katsoo häneen, kättä hälle tarjoo, lausuu laatuisasti: »Terve tervehyttäjälle!
Heräjämisen hetkeen siirryn siksi ja kerron, että unen hunnun kirkkaus repäisi, joku huus: »Mit' teet sa, nouse!» Kuin nähdä omenapuun kukkasia, joist' enkeleill' on ilo ynnä juhlat ijäiset taivahassa, saivat kerran Johannes ynnä Pietari ja Jakob ja toipuivat taas kuullessaan tuon sanan, mi murtanut ol' unen raskahamman,
Vaan heti haavuri tutkikohon sun haavasi, pankoon voiteeks yrttejä, joist' on talttuva tuikea tuska."
Oi, Caesar, totta on, sua rakastin! Jos alas meihin henkesi nyt katsoo, Sua eikö koske tuimemmin kuin kuolo, Kun näet, ett' Antoniosi rauhaa hieroo Ja vainolaises verikättä puistaa, Mies suurin, ruumis vieressä? Jos mulla Niin monta silmää ois kuin haavaa sulla, Joist' itku purskuis niinkuin veri noista, Paremmin sopis tuo, kuin ystävänä Sun vihamiestes kanssa kättä lyödä. Oi, anteeks, Julius!
Juur' ennen välirauhaa, hiukkaa ennen Ol' aikaa tuskin pestä käsiämme, Joill' oli valtakauppa solmittava Niin murhan sivellin, sen taivas tietköön, Ne oli tahrinut, ja kosto niihin. Kuvannut hurjain valtain julman riidan. Nuo kädetkö, joist' äsken veri pestiin, Jotk' äsken kahden puolen lempi liitti, Nyt purkais liiton tään ja hellän siteen? Uskollisuutta ivais? Taivast' ilkkuis?
Mutta haavat syvät, joist' tippui veri siinä asuin silloin sain alueella Antenorin poikain, ma varmin missä luulin olevani. Sen teki Esten miehet. Kauan kantoi hän vihaa mulle, mutta kohtuutonta. Paennut jospa Miraan oisin silloin, kun tavattiin ma Oriacon luona, viel' oisin siellä, missä hengitetään.
Näin entiserheessänsä muinaiskansat ei yksin häntä kunnioittanehet rukouksin, uhrein, vaan sai kunniata Dione ja Cupido myös, joist' toinen ol' äiti hänen, toinen poika, jonka ties taru Didon helmass' istunehen. Häneltä, josta alan, sai he nimen tähdelle, joka silmin hyväilevi Auringon niskaa taikka kulmaluita.
Tuon kun huomasin ma, Valitsin ajan, keksin keinon, jolla Häneltä lypsin pyynnön hartahan, Ett' tarinoisin retkeilyni kaikki, Joist' oli hän vaan kuullut kappaleita Ja niitäkään ei tarkoin. Minä suostuin, Ja monast' itkun houkuttelin hältä, Kun jonkun kovan kohtauksen kerroin, Mink' olin nuorna kärsinyt. Kun päätin, Sain mailman täyden huokauksia palkaks; Hän vakuutti: "Oi kummaa, kumman kummaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät