Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Koht' ohi kummun, koht' ohi viikunapuun huminoivan riensivät muurin viert' yhä vain ajotietä he laajaa, kahden hersyvän, kaunoisen jo he luo vesilähteen pääsivät, joist' alun pyörtehikäs, pyhä saapi Skamandros.
Kirottu jalka sinä kannatit! Niin, minä astuin Häntä lähelle Kirottu kas skorpiooni pisti, Mutt' oka myrkyllinen kääntyvi Sydämmeheni, jossa polttavi Tulihaava ijankaikkisesti! Taivahan puhtaan sulohuulille Joist' armo, autuus vuosi virtana Suutelon annoin musta perkele! Opetuslapsi kavaltajana! Nähden ihmeteot, opetukset Kuulin, sanat armon ihanimmat, Muistihin kätkein osat parahat.
Nyt Oppaani: »Mit' ylös katsot, poika?» Ma hälle: »Soihtua nään kolme siellä, joist' eteläinen taivas kaikki palaa.» Hän mulle: »Painuneet on tähdet kirkkaat nuo neljä, näkemäsi aamun suussa, nää kolme nousseet ovat niiden sijaan.» Sordello haastajan nyt luokseen veti ja sanoi: »Katso, siin' on vainoojamme!» Samalla sitä sormellaan hän näytti.
Viel' loitoll' ompi matkan määrä. FAUST. Niinkauan kuin mua polvet kantaa, Tää ryhmysauva mulle kyllin on. Mut hauskemp' oisi polku väärä Kuin retki polveton ja vaiheeton. Ah! kiertää laakson sokkeloita Ja nousta sitten kallioita, Joist' aina lähteet hyrskii kirmaten Se hauskutus on retken tämmöisen.
Jälleen vastasi näin Agamemnon, valtias miesten: "Nestor, laivojen luona kun ottelo käy jo ja meit' ei muurit, kaivannot ole lainkaan turvata voineet, kaikki akhaijein työt ani-työläät, joist' oli toivo miesten, laivainkin tuki murtumaton muka saada, niin ylivaltaisen kai Zeun nyt mieli on meille kaukana Argos-maasta jo maineeton tuho tuottaa.
Mitäs luulet mjesi parka? Onkos oikenin asia Sekin tehtynä sinulda, Vähitellen, vähätellen Levitellä oudot opit Edestuoda erhetykset Suomen mjesten sydämmihin? Pidät järjen parembana Ilmoituksia isoja, Pyydät helvetin hävittää, Ottaa pojes perkeleengin. Tulla töillä Taivahaasen. Kuingas Raamatun kukistat, Sanan selkiän sokaiset Jutut jaloimman Jumalan Itse Herran Ilmoitukset? Vjelä syitä selviäkin Joita Järki johdattaapi Voidaan vastahas vedellä. Kuhun järki kuljettaapi Ilman Herran Ilmoitusta? Opin peräti pimiän Tjedon Luojasta lokaisen, Uskon uudesta elosta Sangen heikon, häälyväisen, Kehnot hyvään kehoitukset Lopen huonon lohdutuksen Kovan kuolemaa käsissä Järki saattaapi sinulle Paitsi Juttuja Jumalan. Tähän todistus totinen Ovat vanhat viisahimmat Kansat kaikkein kuuluisammat; Vanhat vahvat Ruomalaiset Kerkiätkin Krekiläiset Että Egyptin eläjät. Ota helvetti häjyltä Kjellä perkele peräti Etten petoksest' puhuisi Engä suuresta surusta, Vaivastakaan vaikiasta, Johon joutuupi jokainen Viimein tuolla tuonelassa, Joka juttuhis, Juteini, Suostuu, niitä seuraileepi Kuingas tahdot tuhman kansan Estää pojes pahuudesta Turmelluksesta takaisin? Ej vjel pimeys peräti Ole hajonnut, hävinnyt, Ej vjel' valkeuus valaisnut, Loistanut kyll' lämbymästi, Että tavat toimelliset Paitsi muuta pakotusta Kautta oman kauneuudens, Tähden toimens ja hyvyydens Suomalaisten sydämmissä Aina saisivat siansa. Jos sä helvetin hävität, Pidät narunna pirungin; Kussas palka on pahalle Makso mjehelle häjylle, Joka estetä eläissä Paljon veljijäns vihaapi Retket riivattuin kuleksii, Istuu pilkaitten parissa, Pitää pettäjät hyvinä Pettää itsekkin ilolla, Seuraa halujans häjyjä, Synnis suruta makaapi, Joist' ej erkane elossa Joit' ej kadu kuolessakaan? Pitääks vaivoista vapaaksi Piinast' pääsemän peräti? Kussa hurskaus on Herran. Totuus Tuomarin totisen? Päästä töillä Taivahasen Anna autuuden perustus Olla hyvän omatunnon, Kuhun joutuu kurja mjesi, Jok' on eksyksiin erennyt Pojes totuuden poluilta Haihtunut on harhateille? Mistä toivo on tuleva, Kusta löytänee lepoa? Eli pitääkös poloisen, Ett' on tundo tahrattuna, Ensin epäilys elossa, Sitten peljästys pimiä Osa kuolessa oleman? Eli kussas kurjan luulet Saavan viimeingin siansa? Pitääks loppuman peräti, Vaikka retkensä vihaapi Kauhistuupi käytöstänsä Vaikka andeeksi anoopi, Vaikk' on palainnut pahasta? Kussa kärsimys Karitsan? Kussa armo Armahtajan, Armo Autuaks tekiän? Jos et peljänne pirua Etkä huoli helvetistä, Jos et peljänne pahuutta, Tuimaa Lakien totuutta Raskahasta rangaistusta, Joka seuraapi jokaista, Joka julki johdattaapi Kansan tuhman kuljettaapi Haihduttaapi harha teille Oppiin väärähän vetääpi; Kuingas tundos tahraelet, Saatat sydämmes suruuhun, Levon karkotat kotoas Että eksynnein tygöä, Joita kirjoillas, Juteini Poika parka, pahendanut? Vjelä kertojen kysynen: Kuingas tundos tahraelet, Joka viimeingin vihassa Sulle soimaapi surulla, Sinun sisukses repiipi, Ettäs kansaa eksyttänyt, Olet ottanut käsistä Parhaan autuuden avaimen Mjehen monenkin mukoman Olet turmellut todella? Jos on pännälläs pituutta Kyllä kynäsi terävä Jos sen annat juoksennella Päällä paperin pelata; Jos on tölkis täytetynnä Mustalla muillengin asti, Jos on syyhy sormissasi, Taikka kutku kukkarossa, Jos on halu huudetuksi Tulla kyllä kuuluisaksi Kyllä saada kunniata; Kirjoittele kaunihisti, Toru turhia tapoja Pane pahoja tekoja, Jotka kansassa jotengin Ovat ottaneet asunnon. Naura nurjalle menolle Näytä hambahas häjylle Ilkivallalle ikenes Pilkka kirves pahuudelle; Anna oppi oivallinen, Neuvo, nuhtele välistä. Paikka paras on sinulla Räntin vjeressä valittu, Panna paperill' kokohon Opit ojentaa paremmat, Tjedot tarita hyvätkin. Käännä kirjoja hyviä, Joita kansa käsittääpi Suomen kjelelle sovita. Anna suomeksi Aviisi, Jolla saattaisit sanomit' Että tjetoja enemmin Suomen mjehille monia, Sanomita muilta mailta, Että omasta ololta. Kyllä kartuisi kalua, Ainehita aivan paljon Mjehelt' muultakin monelta Lehden täytöksi leveimmän. Olispa myös ottaita, Löytyis lukioit' lujasti Suuren Suomen maan kylissä. Hyvä hyödytys perässä Olispa teollas tällä. Monet tjedot tarpeelliset, Neuvot, opit, ojennukset Tuliis kansalle tutuiksi, Valo koittaisi väkevä. Vaikkas olet virren sepäks Runonjekaksi ruvennut,
Sikistä sikiävä kohtus, ett' ei Se kiittämätönt' ihmist' enää kanna! Sen hedelmänä olkoon lohikäärmeet Ja sudet, karhut, tiikerit; luo lisää Petoja uusia, joit' avokasvos Ei ole taivaan marmor'asunnoille Näytellyt ennen! Juuri, ah! Suur' kiitos! Mehusi, peltos, viinamaasi kuivaa, Joist' ihminen, tuo kiittämätön, imee Herkut ja hiivat, joilla puhtaan sielun Niin ryöttää, että järki hänet jättää!
Heräjämisen hetkeen siirryn siksi ja kerron, että unen hunnun kirkkaus repäisi, joku huus: »Mit' teet sa, nouse!» Kuin nähdä omenapuun kukkasia, joist' enkeleill' on ilo ynnä juhlat ijäiset taivahassa, saivat kerran Johannes ynnä Pietari ja Jakob ja toipuivat taas kuullessaan tuon sanan, mi murtanut ol' unen raskahamman,
Nyt Oppaani: »Mit' ylös katsot, poika?» Ma hälle: »Soihtua nään kolme siellä, joist' eteläinen taivas kaikki palaa.» Hän mulle: »Painuneet on tähdet kirkkaat nuo neljä, näkemäsi aamun suussa, nää kolme nousseet ovat niiden sijaan.» Sordello haastajan nyt luokseen veti ja sanoi: »Katso, siin' on vainoojamme!» Samalla sitä sormellaan hän näytti.
Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan ett' eksyis ei, ei esineihin töytäis, joist' olla vaara vois tai tulla turma. Niin halki ilman kitkerän ja tuiman ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi: »Vain varo, ettet minusta sa eroo!»
Päivän Sana
Muut Etsivät