Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. syyskuuta 2025
No hyvä; tuon hän ottaa huvikseen Ja kätkee, mihin? sit ei tiedetä, Ja vuotta kaks hän elää hänen kanssaan. No, luultiin hänen viimein kyllästyvän Ilohon tuohon, unehuksiin koko Tuon iloasiankin viimein jäävän, Mut eipä niin; Hän saapuu joka päivä Hoviinsa ruhtinas, jok' ansainnut Oil monet virka-arvot rivissämme, Ja puolison tuo matkassaan, mut kenen? Oi häpeet' ääretöntä! orjattaren.
Laula, laula veitoseni, kuku, kuku kultaseni; anna aikasi ilohon, ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi, soitto kultainen kuleta, kielet soppihin sovita, käännä sormet soittamahan, jotta kuuluisi kujilla, kajahtaisi kankahilla, sekä soitto, jotta laulu, jotta ainoinen ilosi kuuluisi kyliä myöten, kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, ilo kaunis Karjalassa!
Nyt se pispa taivahassa, Herran enkelein elossa, Voiton virttä veisailevi, Lalli paikassa pahassa, Sakean savun seassa, Helvetissä hiihtelevi. Siellä pirut pistelevät Helvetissä helteisessä Sieluparkoja pahasti. Varjele vaka Jumala, Estä Luoja armollinen, Meitä sinne saapumasta; Saata taivahan salihin, Ijankaikkiseen ilohon! Kanteletar III: 28. Annikki ja Kesti.
valohon henkisehen täyden Lemmen, Totuuden rakkautehen riemu-täyteen, ilohon, joka auvot kaikki voittaa. Molemmat sotalaumat Paratiisin näkevä oot, ja toisen sellaisena kuin näät sen jälleen viime tuomiolla.» Salaman äkkiliekin lailla, joka niin sattuu silmään, että katoo kyky valoa nähdä voimakkaampaa siltä,
Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, ma kotkana käyn yli vyöryvän veen; lokit jäljessä kirkuen kiitää. Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ! Kenties karit purteni pirstaksi lyö; mut sorjaa *on* laineilla liitää! hajamielisenä, ajatuksistaan heräten. Vai laulua? Se Lindin kuoro on, harjoittaa huomiseen se ilohon! GULDSTADILLE, joka tulee ulos päällystakki käsivarrella.
Enemp' on ilohon syytä. AINO. Miksi näytät noin tylyltä? Toitko myrskyn tullessasi? On kevät, olethan nuori. Miksi et iloita voisi? Tunnetko tuon vienon tuoksun, Jota tuuli lennättävi? Se on kukkien rukous, Että ei vihuri veisi Luonnolta kevätiloja Minunkin rukoukseni. NUORI JOUKO. Olet lapsi neuvojaksi. Anna huolia urosten. Alkaa käen yhtäjaksoinen kukunta. Väinö sekä kansa paljastavat päänsä.
Myöhään iltaseen otimme osaa sen onnellisen perheen ilohon. Sitten vanhus itse saattoi meitä pajua kasvavalle rannikolle, jonka selvävetinen, monimutkainen virta ympäröipi saarenteeksi.
Liioin, Maa, sinua lemmin, luontoasi, lapsiasi, vaan on aikani erota, heittää jo ikihyvästit. Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, sain viestin salaperäisen kahvoilta Kalevan miekan: "Jätä huoli huomisesta, pääset illalla ilohon taakse taivahan yheksän, ylle kaaren kymmenennen!"
Me kaksi, joill' ei ole ystävätä, rikkaita oomme; meillä onni on, me, jotka katselemme juhlaa tätä vain ulkoa kuin orvot ilohon; palakoot lamput, sulosävel soikoon, sisällä nuori kansa karkeloikoon; luo, Svanhild, silmäs, tähtitarhoihin; tuhannet lamput loistaa *sielläkin* Oi kuule, armas, sävel illan soi, lehvissä lehmusten se huminoi Ah, meille tähdet korkeuden palaa
Kun tämä oli saanut valmiiksi sulo-äänisen huilunsa, jossa Syrinki-Nymfan henki eli, ja, tätä mieluisaa soitinta soittaen, kulki vuoria, laaksoja, niin silloinpa iloisat vuori-Nymfat tanssivat hänen ympärillänsä, yhdistivät heleät äänensä hänen soitantoonsa ja lauloivat hänen kunniakseen jumalallisia ylistysvirsiä. Mutta eipä yksistänsä Pan mieltynyt vuoren-neitojen ilohon.
Päivän Sana
Muut Etsivät