Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Jos toisaalla ollaan kansallisessa eristäytymisessä niin pitkällä, että kansalliseksi otsikoksi omistetaan nimitys »öst-svensk», niin hakevat toisaalla yhtälaiset hurma- ja yltiöpäät kaiken kansallisen, rodullisen ja runollisen innoittumisensa lähteitä jostain Vienantakaisista maailmoista.
Muutamia asteli vielä kaupungilta, kenellä nisuleipä, kenellä viinanassakka, kenellä sarkapakka, kenellä oli kädessä leipä ja sen päällä muutamia sillejä, kenellä kaksi leipää ja voita välissä, kenellä lakki kädessä ja siinä korppuja ja kenellä mitäkin. Ja kävi siinä hurma rannassa, niinkuin käypi puhelevassa väkijoukossa, aika meka. Rannassa oli jo Erkkikin Katrineen.
Ilta meill' on muukalainen, aamunkoitto kotimainen. Täyttyy vuosisatain takaa kansan haave, harras, vakaa: olla herra oman tuvan, tuohon luoda oman luvan.» Kevähästä kertoo taivas. Maa, mik' on sun syksyvaivas? Kohti länttä, kohti itää Suomen suuren seista pitää! Kesken kahden vieraan verta tohdi itses olla kerta! Kahtianne kalvan hurma tai on tullut Suomen surma!
ja sen laulussa soi meren kaiho, meren vihreän vaara ja hurma: merivihreät silmät jo nähnyt oon, ne on eloni elo ja surma. Hyvät, hellät silmät, myöhään, kovin myöhään haastatte mulle! Oli aikanne kerran, korpihin kun eksyin harhailulle. Läpi korpien nousta jo ehdin rajavuorelle maailman kahden: meren näin, elon tummat ulapat. En lammen vangiks, en lahden!
Vaikka tuiskii talvi lunta, paljon painuu alle jään, näkee unta ihmiskunta oikeasta itsestään. Uusko uhkaa Suomen surma? Taasko tarpeen mahti maan? Tulkoon turma taikka hurma, kaikki yhteen kuulutaan! Tuima tääll' on kehto, hauta, sankka saartaa pohjan yö, tääll' ei auta miekka, rauta, auttaa aatos, tarmo, työ. Juhlaruno nuorsuomalaisille sanomalehtipäiville 18/11 1910.
Hän matkais maata, merta, ryöstäis rannat rauhaisat ja vuodattaisi verta. Rautapaita-rinnalleen hän Perman helmen veisi, pullistuisi purjehet ja touvit totteleisi. Nostaa päänsä Tapani. On suuri haaveen hurma. Mielessään ei valvo muu kuin naisenryöstö, surma. »Omani olla tahdotko? Jos et, sun otan sentään.» Yli kasvoin kalpeain kuin päivän säde lentää.
Virsi vieraiden kaukomaiden, jossa ihmiset vielä voivat olla hulluja rakkaudesta... »Yön halki kuin sade keväinen mun kauttani humisi hurma sen, oli kuin ois kantanut aalloillaan sulotuoksuja tuuli vierahan maan, kuin kertonut oisi se onneni hukkaa, mi koskaan, ei koskaan kukkinut kukkaa.» Hän kuunnellut kauhistuneena ja lumoutuneena. Silloin...
Miks pois mun päästät, kun eessäs emmin? Ah, Callidus, jos mua huokailet, niin liian usein luoksein hiivi et, on lemmen hurma lyhyt, haihtuva, mut ijäinen on lemmen unelma. Ah, Callidus, sua lemmin ainiaan. Unelmat usein pettää päällä maan. On onnen hetki kupla kultainen, mut ijäinen on itku sydämen.
Veljet, niinkuin viereen lemmittymme, tänne yövymme ja syvään nukahtain. Mit' on elämä ja onni? Unta, unta! Kärsimys on totuus, tuska, surma ah, ei ole mitään muuta alla tähtien! Taivas antaa pakkasta ja lunta. Mikä kuolon hekkuma ja hurma, mikä kuninkainen hauta helmaan hankien! Tänä yönä uudenvuoden soiton soittaa kellot kotikirkoissamme. Toiko tuuli kaiun mukanaan?
Niin jäi yksin Pan, iki-nuoruus vanhojen keskeen, jäi kevät rinnassaan keskelle aution maan. Miss' oli kauneus, miss' ilon kuulto ja lämpö ja hurma? Kylmyys vastasi vain, tyhjyys vastasi vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät