Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hän tunsi taas sen vesilinjat, takilan ja jokaisen raa'an, purjeet ja touvit; kuulipa hän hurjaa sorinaakin sen kannelta ja näki reelingin yläpuolella kalpeita kasvoja, jotka herkeämättä tuijottivat häneen. Syynä tuohon tilapäiseen tarkkanäköisyyteen oli epäilemättä se, että Ruys yön ja aamun kuluessa oli tirkistellyt syvemmälle kannun pohjaan kuin kukaan muu.
Ennenkuin olin ehtinyt astua kaksi askelta kannella, laiva kiikkui kauheasti, kallistui yhdelle syrjälle, pyöri vähän aikaa ympäri ja kallistui toistamiseen keulalaidalle. Etumaston touvit katkesivat toinen toisensa perästä, ja masto kaatui mereen.
Laiva puhisi ja jytkytti tullessaan; kapteini seisoi ylhäällä komantosillalla, touvit heitettiin ulos ja nyt sillalla seisojat pääsivät lähemmin tarkastamaan matkustajia, jotka kannelta heitä katselivat. Tutut tervehtivät toisiaan, muut vaan jöröttivät. Näiden joukossa oli Salmelakin kerran, kun »Elias Lönnrot» tuli rantaan. Hänellä oli valkoinen ylioppilaslakki päässä ja hieno keppi kädessä.
Tavallisesti hän saa jäädä sinne yksin, sillä ei minua haluta siellä seisoa niin kauan, kuin Joju laivoja tarkastelee. Rehtori meni ulos poikiensa kanssa. Oletko, Joju, useinkin käynyt laivoja katselemassa? Olen. Vai niin. Mikä se niissä sinua miellyttää? Kaikki! Purjeet, touvit ja mastot. Siellä saa mielin määrin kiivetä, vaikka kuinka korkealle.
Mutta kun se nyt kerran oli tehty, jatkoi hän puolustelevasti: Katketkoot kaikki taljat ja touvit, jos olen tehnyt muuta kuin mitä kuka kunniallinen mies hyvänsä olisi minun sijassani tehnyt. Olen korjannut talteen kalun, joka oli jaloissani, enkä sen vuoksi suinkaan ole ottanut pestiä mustalta kapteenilta. Voinko minä sille mitään, että siitä alkaen asiani ovat hyvin menestyneet?
Katsos kuinka mastot huojuu, Touvit sinkuu, voivottaa, Omaisuuttas irtahinta Kuinka vyöryt vallottaa, Kuinka kuohut raivokkaina Ryntää laivan kylkehen, Jotta haaksi saumoistansa
Kun kaikki olivat saapuneet, kutsui Stanley yhteen neljäkymmentä leirinpuolustajaa ja sanoi heille, että jos vihollinen oli vienyt kanoottinsa vastapäätä sijaitsevan saaren taakse, oli luultavaa että villit alkaisivat uudestansa taistelun, että sen vuoksi oli välttämätöntä koettaa estää tätä, mikäli mahdollista oli, tekemällä yöllisen retken ja huomaamatta katkaisemalla touvit vihollisen kanooteista, niin että nämä joutuisivat vesiajolle, jolloin villit näkisivät olevansa pakotettuja jättämään hyökkäyshommat.
Sydämmen touvit palaneet on poikki, Ja kaikki elämäni pursiköydet On vain kuin rihma, hieno hivuskarva; Sydäntä kannattaa vain pieni säie, Mi tuskin kerrontasi ajan kestää; Ja sitten kaikk' on multaa, mitä näet, Hävinneen kuninkuuden tyhjä muotti. BASTARDI. Dauphin nyt varustelee matkaa tänne; Kuink' otetaan hän vastaan, tiesi taivas!
Jo oli Isolde lähellä, jo siinsi kaukaa Penmarchin rannikko ja laiva kiiti iloisesti eteenpäin. Mutta äkkiä nousi kova myrsky. Raju vihuri tempoo purjeita ja kääntää laivan ylösalaisin. Tuuli mylvii, aallot kuohuvat syväreissä, meri mustuu, sade lankeaa rankkana. Laiva rutisee, touvit ja purjenuorat katkeavat, merimiehet laskevat purjeet ja luovivat aaltojen ja tuulen mukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät