Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Missä aaltoin vaahto roiskii puoli vuotta pitkäss' yössä jättiläisiin, haamumaisiin, liikkuviin jäävuorihin, jotka ukkosina iskee vastaan toisiaan ja voittaa taikka häviää ja haihtuu aavain merten aaltoihin. Sinne, veikot, siirtykäämme Tellus-ukon kiirehelle! Allamme näin nähdä saamme hitaat liikkeet Telluksen.
Jalon riemun tuopi Se sieluhuni, samalla kuin täytyis Mun sua nuhdella siit', että käytit Niin miettimällä tätä nuorukaista. Ylevä herttua! Ma tiedän, mitä Sanoa aiot. Tänne anna sormus, Min hältä sait, ja jonka muka annoin Ma muinoin hänen isälleen. Täss' on se. Niin, minä tunnen sen. Kaikk' epäilys Puheensa totuudesta haihtuu nyt. Tuo sormus, mitkä muistot herättää se!
Niin, rupea vaan sinne penkille, Maiju, pitkällesi, ehkäpä se nälkä haihtuu, kun ei ajattele. MAIJU. Herätättekös sitten, kun isä tulee? MATLENA. Kyllä herätämme, makaa huoletta. SILJA. Niin mitä sinä ajattelit sanoa äsken? Että ennemmin ? MATLENA. Että ennemmin joutuu linnaan. SILJA. Taikka pannaan ainakii työstä pois. Hyvä isä, sentään! Sitten vasta tietäisi elävänsä.
Sä mietit, ett' on hänen laulunsa Vaan ilmalinna, kukkamaailma, Jok' usvan lailla tuulen tullen haihtuu, Elämän halloiss' itkuvirteen vaihtuu Ja laulaja jää kalliolle Autiolle. Niin mieti! Mutta laulunhenki luo Taas uudet linnat, kukkamaailmat, Sydänten kurjain, onnetonten suo Se maassa maistaa toivon taivahat.
Ken sen templiin kulki, Liian pyhään kulki, Jotta siks sen risti Merkitsisi julki. Templiss' yö on vuoroin, Raskas kaiho vuoroin; Varjot synkät heittyy Komeroihin kuoroin. Hämy siell' on musta, Hämy liian musta, Jotta mitkään muistot Antais valaistusta. Silmäs siellä kaihtuu, Ja kun noin se kaihtuu, Kaikki kuvat, mielteet Sulta tyhjiin haihtuu.
JUHANI. Minä pelkään, että niin on tässä tehtävä, minä pelkään. Jumala armahtakoon meitä! Mutta olkoon jo huomiseksi tämä tuuma ja menkäämme levolle. On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiiltää kedolla, sumu kiiriskelee kellastuneiden lehdistöjen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen.
Sano, milloin ne haihtuu ne haamut, jotka takana käyskelevät? Elä pelkää! En minä itke. En itkenyt vuosihin. Mut vuosia unt' olen nähnyt ja uskonut unihin. Ja uni jos yksi se petti, niin uskoin ma uutehen; mut unista kauneista kaunein olit tyttö ja viimeinen. Minä luulin sun siksi aamuksi, jona helposti herätä voisin, minä uskoin sun siksi illaksi, jona iloisna uinuva oisin.
Ne syntyy, loistaa, haihtuu, Yhäti vaihdellen. Ne syntyy, loistaa, haihtuu, Ja suunta suunnan lyö. Ja niin ne aatteet kiistaa Ja jatkuu ihmistyö. Ja nidoksia syntyy, Ja totta pohditaan. Mut totuus, tytär taivaan, Käy huntu kasvoillaan. Oi, totuus, tytär taivaan, Jo huuda yli maan: "Se totuuden vain löytää, Ken uskoo Jumalaan".
Ei isäin ylpeyttä näy, Jäi kunnia jo pois; Vain nöyrin päin nyt oikeus käy, Ja vapaus on vain lois. "Mut silti viel' ei huku maa Kas, katso pois ja nää! Jo into mieliin leimahtaa, Ja haihtuu arkuus tää. Mies mieheen kautta seudun soi: Pää pystyyn! pystyyn pää! Ei kuolla koskaan kansa voi, Mi aina jäykäks jää!"
Jos hänen kihlauksensa tänään julkaistaan, tahdon miehen tavalla tyytyä kohtalooni ja käydä luoksensa, toivottaakseni, kuten tapa on, hänelle onnea, ja niinhän meidän tuttavuutemme sitte haihtuu hääkynttiläin loistossa ja juhla-torvien raikuessa, ja sitte pois viheriöille kentille ja tuoreille laitumille!
Päivän Sana
Muut Etsivät