Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
SITTAH. Nauroinhan kohta kaunist' unelmaasi! Et kristityitä tunne sa, et heitä halua tuntea. Heill' ylpeytenä on olla kristityit', ei ihmisiä. Sit' ihmisyyttä ees, mi höysteeksi jäi tuohon taikauskoon luojastaan, sit' ei he näes rakasta muun vuoksi, kuin koska Kristus teki, sääti niin. Tuo hänen hyvyytensä yksin heitä viel' aateloi: ett' uskoll' omistaa he hänen hyveensä! Vaan mitkä hyveet?
Jos täst' ei syötistä hän lempeen taivu, Niin laita hälle lasku urotöistäsi Sano, ett' tapoit Clarence setänsä Ja Rivers enonsa, ja hänen vuokseen Teit kelpo Anna tädist' äkkilopun. RICHARD. Ivaatte, rouva; tätä tiet' en voittaa Voi tytärtänne. ELISABETH. Muut' ei ole tietä, Jos et voi pukeutua toiseen muotoon Kuin Richardin, mi tään on kaiken tehnyt.
PRINSESSA. Mä kiitän huolellista kainoutta, joll' eespäin verkalleen hän tietään käy. Vain runotarten suosio ne auttaa, niin monet säkeet, lujaan sointuliittoon. Ja pyrkimys vain yks on mielessään: ett' eheäksi runo pyöristyisi. Ei kasata hän tahdo taruja, jotk' kiehtoin huvittavat, lopulta vain tyhjäin sanain sointuun rauetakseen. Suo hänen olla, veli!
RICHARD. Ratchff! RATCLIFF. Armollinen herra? RICHARD. Lähetä aseairut Stanleyn luokse, Ett' ennen aamun koittoa hän tänne Väkensä laittaa, muuten poikans' Yrjö Ijäisen yön pimeeseen loukkoon sortuu. Yökynttiläni! Sarkkaan viiniä! Kimoni Surrey aamuks satuloitkaa! Lujatko peitseni, eik' ylen raskaat? Ratcliff! RATCLIFF. Täss', armollinen herra. RICHARD. Tuon valjun lord Northumberlandin näitkö?
Hitunen todellisuuttakin tuossa liikkeess' ilmautui siellä ja täällä, mutt' useimmat kuitenkin pian hoksasivat, ett' uusi paikka vanhaan vaatteesen pantuna rikkoo koko vaatteen.
Sinä tiedät, kuinka isäs odotti sinua ja sitä päivää, jona hän sais sinut jälleen nähdä. Eikös tott' ole, lapseni, ett' ethän konsaan ole epäillyt vanhan isäs ikävöimystä? Mutta minä kuitenkin tyydyttäin siihen, mik' on isääs korkeampi, minä nimittäin tarkoitan sinun elämäs kutsumusta; minä tulen lukemaan päivät ja odotan kärsivällisesti, siks kunnes asian haarat sallivat sun saapua tänne.
RICHARD. Varokaa vaimoanne, Stanley: kirjeet Käy Richmondille teidän vastuullanne. BUCKINGHAM. Mik' armollisin vastuu pyyntööni? RICHARD. Nyt muistan ennustihan Henrik kuudes. Ett' tulis Richmondista kuningas, Kun vielä piskuinen hän oli poika. Kuningas! ehkä BUCKINGHAM. Mylord, RICHARD. Mut miks ei ennustaja silloin Sanonut mulle, läsnäolevalle, Ett' olin minä hänet surmaava.
Eikös jo teistä selväksi se näy, Ett' eivät henget laita-jalvoin käy? Ja nyt kuin ihmiset te hyppelette! Miks' seurahan tuo tungeiksen? Hän käypi kaikkialla haistellen. Jos tanssii muut, hänen täytyy laverrella. Jos hän ei saa joka askelt' arvostella, Se on kuin turhaan tehty vaan. Etenkin on hän harmissaan, Niin pian kuin eespäin kuljetaan.
Siis tajuvoimanne, jonk' olla täytyy sen ylhäisimmän ymmärryksen säde, mi täyttänyt on luomakunnan kaiken, luonteensa mukaan voi ei olla moinen, ett' erottais ei Alkuaan se paljon sen tuoltapuolen, minkä silmä näkee. Vanhurskauteen siis ijäiseen se äly, min vastaan ottaa teidän maailmanne, sisälle tunkee niinkuin silmä mereen.
Tuo ikihelmi sisähänsä meidät näin sulki, kuten vastaan ottaa vesi säteitä valon, silti särkymättä. Jos olin kappale ett' toinen toiseen ulottuvainen mennä voi, min pakko on olla niin, kaks kappalta jos yhtyy, tajua sit' ei täällä järki pitäis halumme palaa näkemään se ydin, miss' yhtyy meidän luontomme ja Luoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät