Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
En nyt tuota tarkoin tunne, Josta on tupakka tuotu: Sen mä tuntenen toeksi, Ett' on turmellut tupakka, Pilannunna kansan kaiken, Maahan muuttunut tavaksi.
Perkele sua kiusaa Hahmossa nuoren, kauniin morsion. BLANCA. Constance ei puhu vahvast' uskosta, Vaan hädästä. CONSTANCE. Jos hätäni sa myönnät, Jok' elää siksi vain, ett' usko kuoli, Niin hädästäkin tämä hätä säätää, Ett' usko elpyy taas, kun hätä kuolee. Hätääni polje vain, niin usko nousee, Hätääni nosta, niin on polkeess' usko. KUNINGAS JUHANA. Kuningas rauhaton on, eikä vastaa.
PRINSESSA. Ma kuulen ilolla, ett' ihmistapaan sa puhut, haastain kanssa henkien. ALFONSO. Hän tullut on juur' aikaan parhaaseen! Antonio! Hänet tuo Tuoll' onkin hän jo! NELJ
Kuin kukka olet kaino, Niin kuulas, vienoinen; Sua katselen ja kaiho Mun hiipii mielehen. Mun on, kuin rukoilla täytyis Mun vait käsi kutreillas, Ett' aina sa oisit, vieno, Niin kaino ja kuulakas. Laps, se ois vain turmiokses, Ja ma niin koin järjestellä, Ettei mulle hellään hehkuis Koskaan enää lempes hellä.
Ei ole sitä sanottu, Kumpi heistä ensin kuoli, Siitä vaan on varma tieto, Ett' on kuollut kumpainenkin. Muut ne menevät perässä, Varsin vaipuvat sekaisin, Niinkuin ilmassa itikat. Kaks on miestä kaikkinansa, Ne on Eenok ja Elias, Jotk' on päässyt kuolematta, Tuskin kolmatta tuleepi. H
Tee Sun rakkautes mulle oikein tuttavaksi, Kirkasta se sydämessän' aivan kirkkahaksi! Rakkaudestas, Herra Jesus, olkoon kiitos Sulle! Kuuliaisuutta uutta Sua kuulemaan suo mulle! Kamalaa iloa. Kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpaltiseksi tuttu. Jesuksen kuolo katkera On mulla ilon aiheena. Myös iloitsen, kun tiedän sen, Ett' olen suuri syntinen.
Mut itse henkäisevi Hyvyys korkein inehmon sielun, rakkaudella täyttäin sen niin, ett' aina Tekijäänsä kaipaa. Voit siitä päättää ylösnousemuksen myös laadun vielä, jos sa mielees johdat, mitenkä luotiin liha kuolevaisen, kun tehtiin ensimmäinen ihmispari.» Kahdeksas laulu Maailma kerran luuli pimeydessään, kehässä kolmannessa että Kypris tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais.
Ma hiljaa vainen piileilin Ja tytön tuskitella soin; Se aatos oli suloisin, Ett' tähden mun hän kärsi noin; Sen vuoks' en oitis lemmestään Ma juossut häntä kiittämään. Vaan perho lensi kukkaseen, Se suunsa mettä sille soi, Ja rastas lauloi: rinnalleen Se puolisonsa kohta toi; Nyt kullan nimen mainitsin, Ja hälle kaulaan lennähdin. Tytölle.
Sai kierron kiertäneeksi, uus näky nähtihin: hän kintahat ja miekan ojensi takaisin, loi katseen, josta poissa ol' leikki, muihin päin, taas hiljaisuuden päätti, suvaitsi virkkaa näin: »Saa Lagerbring nyt saattaa armeijan tietohon, ett' armoss' asu Kaarlen meill' yllä ollut on. Toll marski, kreivi Piper, ma teidät velvoitan todistajiksi työlle tään hetken korkean.»
Mut te, te syötte syötin, niin ett' onkeen te käytte vanhan vainoojanne; siksi ei teille auta suksutus, ei suitsi. Teit' taivas kutsuu, päilyy päänne päällä ja näyttää, tarjoo ikikauneutensa, mut teidän silmänne vain maahan katsoo; siks teitä lyö Hän, joka kaikki tutkii.» Viidestoista laulu
Päivän Sana
Muut Etsivät