Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Mut huvill' yksityisnä, tietänemme, On vastapaino meidän hyödyksemme: Utiliteetti, mi murhan kieltää pois, Ett' estämättä kukin nauttia vois. Ei, nimess' oikeuden emme, Jota turhaan maailmassa haeskelemme, Ei, vaan omaksi hyödyksemme Rankaisu kieltää murhan pois, Ett' esteettä huvia nauttia vois.
Jos niin on, mikä aurinko, mi soihtu niin poisti pimeytes, ett' tohdit purjees suuntailla suoraan jälkeen Kalastajan?» Näin hälle toinen: »Sa mua kutsuit ensin Parnasson luolain lähtehistä juomaan ja sitten valaisit mua Luojan luokse. Teit niinkuin se, mi kulkee öin ja kantaa takana lyhtyä eik' itseänsä valaisekaan, vaan jälkeentulevia,
Sä kantelon kieliä surkeilet, Tai sormesi heikot ei kestä, Käärmeen veres kieliä pehmittele, Saat sormesikin siinä pestä, Sitt' iske ett' tuikkaelee kipunat, Kielet värjäelee valon kuin salamat! Kun vainajat hautojen kattehet luo Pois, astuvat, luurangot helkkää,
Siis virkoin: »Mestari, sun valostasi niin silmä selkenee, ma että selvään tajuan puhees kuvauksen ja ponnen. Siks sua pyydän, Isä armas, mulle ett' esittäisit rakkauden, sa josta jokaisen hyvän työn ja huonon johdat.» »Minuhun», lausui, »järjen silmät tarkat teroita, huomaa sokeoiden haira, kun ryhtyvät he muiden oppahiksi.
Toinen huone linnassa. LADY MACBETH. Täält' onko Banquo lähtenyt? PALVELIJA. On, rouva, Mut palaa yöksi. LADY MACBETH. Sano kuninkaalle, Ett' olis puhuttavaa hiukan mulla, Jos häll' on tilaisuutta. PALVELIJA. Kyllä, rouva. LADY MACBETH. Kaikk' ompi turhaa, hukkatyötä vaan, Jos kyllääns' ei saa halu saamastaan; Parempi olla murhattujen mailla Kuin murhaajana tunnon rauhaa vailla!
Sa haastelet kuin kypsymätön tyttö Ja kokematon moisiin vaaran toimiin. Luotatko noihin hänen merkkeihinsä? OPHELIA. En tiedä, isäni, mit' aatteleisin. POLONIUS. No kuule: aattele, ett' olet hupsu. Kun rahaks merkit luulet, vaikk' ei ole Ne täyttä kultaa. Tarkkaan tekos merki, Tai muuten jott'en pureksis näin kauan Tuot' yhtä sanaa tietää merkit pahaa.
Etkö nyt mua tunne? AUFIDIUS. En tunne sua. Mikä nimesi? CORIOLANUS. Nimeni Cajus Marcius on, se, joka Kaikille volskilaisille on tehnyt Ja erittäinkin sulle suurta turmaa; Mun liikanimeni Coriolanus Sen todistaa. Työt raskaat, hengen vaarat, Vereni, maani hyväks vuodatetun, Se kiittämätön palkinnut on tuolla Nimellä vaan, jok' yllykkeenä sulle Ja merkkin' on, ett' inhota sun tulee Ja vihata mua.
Mut kurjien orjain ruumiit, Mitä niistä mä huolisin?" Mut Långström, iloinen veikko, Hän naurahti, lausuen: "Ei saalista aina saada, Vaikk' ollaan jäljillä sen". "Vaan siitä sä ylpeillä taidat, Ett' ajettu milloinkaan Niin jaloa otust' ei ennen Ole saloilla Suomenmaan." "Enk' usko, ett' edes vasta Niin uljahan otuksen Käy kimppuhun talonpoika, Kuin käynyt on Luukkonen!" Unelma.
Ken valittaa, tääll' että kuolla täytyy elääkseen ylhäällä, hän virkistystä ijäisen kasteen tuntenut ei koskaan. Hän, yks ja kaks ja kolme, kaiket ajat elävä, hallitseva kolminaisuus, rajaton itse, kaikki-rajoittava, nyt virsin kolmin tuli virketyksi, sointuivat sieluin äänet niin, ett' oisi se palkka runsas joka ansiolle.
AKSEL. Vedä miekkas! Asetu niin, ett' oikeata kättäs Ruumiini suojaa. Kun saat tilaisuuden, Niin lyö, ja vetäy jälleen takaisin! Täss' on Hakon, Ja paljas miekkans' on. Hän Herran huoneess' Ei ilkimurhaa pelkää. Tänne tulkaa, Te heittiöt, jotk' ette tohdi seista Mies miestä vastaan kunnon taistelussa, Vaan kultaa kuninkahan murhall' ostaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät