Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Min tähden vastaisin, kun tiedät sen, Ett' en mä luopua voi uskostani, Mut kuolla voin... Te kehnot! Oletteko Mun käskyjäni tyystin noudattaneet? ENSIM
»Oi sinä, tuolla puolen virran pyhän!» sanainsa kärjen nyt hän käänsi minuun, jot' oli terät leikanneet jo niiden, ja jatkoi viipymättä: »Virka, virka, tää totta onko! Moinen syytös vaatii sun tunnustustas välttämättömästi.» Mun voimani niin voivuksissa oli, ett' ääni tyrehtyi, kun koetti, ennen kuin pääsi elintensä pälkähästä. Hän hetken vartoi, virkkoi: »Miksi emmit?
PRINSESSA. Jos tahdot tarkkaan tietää, mikä sopii, niin kysy mieltä jaloin naisten vain! On näet heille tärkeintä, ett' on se kaikki sopivaa, mi tapahtuu. Kuin muuri, säädyllisyys ympäröi tuon hentoisen ja herkän sukupuolen. Miss' säädyllisyys vallitsee, he siellä, mut tieltä röyhkeyden he pakenee. Näin eri suuntiin pyrkii sukupuolet: mies vapauteen, nainen hyvään tapaan.
Ken ei suurinta palvele, hävetköön!» Mut vihasta päällikkö punastui; Hän mereen syöksyi ja maihin ui; Mut toinenkin syöksee kohti rantaa Ja vahvoin käsin hänet maihin kantaa. Mut päällikkö katsovi häntä silmiin, Niist' uljas mieli het' astuu ilmiin. »Häll' asett' ei ole, se hankkikaat», Hän laivaan huusi: »jos voiton sa saat, Voit sanoa, itse ett' annoin sulle Sen miekan, jok' oli surmaks mulle.»
Häll' ääni tyrehtynyt itkusta Ja joskus kimakasti piipattaapi, Ivaten heittää hatun sulkia Ja teatraalisesti kumartaapi. Jos hermostun, jos mielein raivostuu, Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu, Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu, Ja nauraa, että niveleissään vinkuu. Tuo kettu silmää iskee minulle.
Kyll'p' yhdess' ihmislapsessa Voi löytyä molemmatkin, Vaan ett' ne kaks on toimea. Sen myöntänee toroisatkin. Ol kerran kokki, kelpo mies, Jok' veitseään ei säästä; Häll' johtui mieleen, mistä ties, Myös pyssymieheks päästä. Siis aseiss' metsään vihreään, Miss' otuksia hyppi. Siell' heti kissan kaasi hän, Jok linnunpoikii nyppi.
Ma tiedustin tädit ja mummot Ja pitkäpiimäiset muut; Ja ma pentua kysyin, jonka Niin kiltisti luskutti luut. Myös naitua kultaa ma kysyin, Noin sivumennen vaan; Sain ystävällisen tiedon, Ett' oli hän viikoillaan. Ja onnea toivotin silloin Ja sievästi sammalsin, Ett' terveiset lämpimät multa He veisivät tuhansin.
Niin puhdast' onko rintaa, Ett' epäluulot likaiset ei joskus Siin' istuis oikeutta ja tuomitsis Laillisten ajatusten kanssa rinnan? OTHELLO. Kavallat, Jago, ystävääs, jos häntä Petetyks luulet, mutta pidät luulos Salassa hänen korviltaan.
Kaks seikkaa muuta, hältä kysyttyä, ei vuoksi tietämisen, vaan ett' toistais hän siellä, kuin sua miellyttää tää hyve, ne hälle jätän; vaikeat ei ole eik' kerskuttavat ne. Hän vastatkohon, ja auttakoon hänt' armo Herran siihen!» Kuin oppilas, ken mestarille vastaa vapaasti, alttihisti, minkä tietää, ett' etevyytensä vain ilmi tulis,
Issai Nesterinen, som kunde flera Kalevala sånger, men icke kände några variationer af vigt, försäkrade Sampo vara ett skepp.
Päivän Sana
Muut Etsivät