United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
On laita tämä: tässä kirjoittanna Olemme Fortinbrasin sedälle, Mi heikko sairas on ja tuskin kuullut On veljenpojan vehkeistä, ett' esteen Hän panis niille, vallankin kun pestaus Ja väen-otto, kulungit ja kaikki Kohtaapi Norjan kansaa.
Syvin minulle magneetin arvoitus: se on sama kuin viha ja rakkaus. Koska kumartainkin sa kauniisti toimit? Kun armaalles kevätkukkia poimit. Näin unta ja lemmin kirkkahasti: ett' elin, sen tunsin ma tietoisasti. Sinut armahastas jo erotetaan kuin lännestä itä aikoinaan ja sun sydämes harhaa ääriä maan, tien viitat se matkallansa kohtaa: niin lähellä lempiväin Bagdad hohtaa.
Mitatkaa tämän mukaan hänen syytään. 2 SENAATTORI. Puhutte turhaan. ALCIBIADES. Turhaan? Urostyönsä Byzantissa ja Lacedaemonissa Jo riittäis hälle hengen päästimeksi. 1 SENAATTORI. Mik' ajatuksenne? ALCIBIADES. Niin, sanon, herrat, Ett' on hän kauniin palveluksen tehnyt, Sodassa tappain monta vihollista. Kuink' urhokkaasti viime taistelussa Jo otteli ja tuhlas iskujaan!
Näin unta: Eteeni kotkan seljäss' ilmestyi Zeus itse ynnä monet henkihaamut Mun heimostani. Herätessän' oli Tää kirja rinnoillani; sisällys Niin hämärä on mulle, ett' en siitä Saa mieltä irti. Hänen näyttää suokaa Selitystaitoaan. LUCIUS. Philarmonus! TIET
TAMORA. Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot, Ett' oisin syypää sinun häpeääsi! Mut kautta kunniani taata tohdin, Ett' ylvä Titus syytön kaikess' on: Tuo raivo on vain suora tuskan ilme. Ma pyydän, ota hänet armoihin;
Mies tänne kutsu; toden Tunnustakoon hän. OTHELLO. Tunnustanut on hän. DESDEMONA. Mit', armas? OTHELLO. Ett' on käyttänyt hän sua. DESDEMONA. Luvattomasti? OTHELLO. Niin. DESDEMONA. Sit' ei hän saata Sanoa. OTHELLO. Ei, suu hält' on tukittu; Siit' oiva Jago pitänyt on huolta. DESDEMONA. Oo, pelkoni sen sanoo! Hänkö kuollut?
Oi, älkää kurjuuttani kiusatko, Jott'ei niin halpaan tekoon se mua saata, Ett' alan huomauttaa, mitä hyvää Min' olen teille tehnyt. VIOLA. Sit' en tunne, En tunne ääntänne, en kasvojanne. Enemmän vihaan kiittämättömyyttä Kuin valheen ylpeyttä, viinan korskaa Tai muuta pahetta, jonk' inha myrkky Veremme heikon valtaa. ANTONIO. Taivaan taatto! 2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra!
Käsittää voinette, siit' olen varma, Kuin mahdoton on aatos, että minä, Osakas asiassa, jota vastaan Hän taisteli, voin lempein silmin nähdä, Ett' omaa rauhaani hän sodall' uhkas. Ja mitä tulee vaimooni, niin soisin, Ett' olis teillä yhtä tuima eukko. Maailmaa teill' on kolmannes, mut sitä On suistaa helpompi kuin moista naista.
SANANSAATTAJA. Niin varma, kuin ett' aurinko on tulta. Miss' olitte, kun sitä epäilette? Sulusta niin ei tulvavirta syökse, Kuin pelastuneet porteista. Haa! Kuulkaa! Pasuunat, torvet, psalttarit ja huilut Ja rummut, kilkat, kansan ilohuudot Aurinkoakin tanssittavat. Kuulkaas! MENENIUS. Hyvä uutinen! Käyn rouvia nyt vastaan.
BUCKINGHAM. Oi, hengenaikaa suokaa, pieni loma, Ett' asiaa saan tarkoin ajatella. Koht' annan teidän armollenne vastuun. Kuningas vihoissaan on: puree huultaan. Visapäät narrit, mielettömät pojat Ne mun on miehiäni; noist' en huoli, Jotk' urkkivat mua tutkivaisin silmin. Ylävä Buckingham käy juonikkaaksi. Hoi, poika! HOVIPOIKA. Herra kuningas!