Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sen ajan aseelliset, jotka asui välillä Kastajan ja Marsin, oli nyt siellä elävistä viides osa. Mut kansalaisto, jonka sekoittanut nyt Campi on, Certaldo ja Fighine, viel' oli puhdas viime seppäniekkaan. Parempi kuinka oiskaan moinen kansa nyt naapureina ja ett' oisi rajat kaupungin vain Galluzzoon, Trespianoon,
Oliot, niiden lisäkkeet, ja niiden työtavat siellä kietoutuu niin kokoon, ett' yhdenlaist' on valo laulamani. Maailmankaikkeuden yhteismuodon nähneeni luulen, koska laajemmaksi käy nautintoni laulaessa tätä. Yks hetki suuremman soi mulle unhon kuin kaksikymmentä vuossataa työlle, miss' Argoon haahta hämmästyi Poseidon.
BUCKINGHAM. Mua surettaa, ett' arvo lanko luulee Pahoiksi aikeitani; Jumal'auta, Meill' ystävällisin on tarkoitus; Palaja, hänen armolleen se kerro. Kun pyhät, hartaat miehet rukousnauhaans' On tarttuneet, he sit' ei hevin päästä; Niin ihanaa on hurskas mietiskely. M
LIISA. En voi ma sitä arvata. AINA. Niin siksi, Ett' ensikerran paitsi vaariain Mä toisen hyvän miehen nähdä sain. Sen silmät olivat niin siniset! Ja kuin sen kasvot loisti kaunoiset. Kun mun hän pelasti! Kuin nuor' on hän! Ei hänen otsans ollut ensinkään Niin vanha kuin on vaarin sekä sun. Viel' on sen muoto muistissani mun! Ja kun hän haastoi ... kuinka sanat soi!
Roomalaiset peräytyvät varustustensa taakse. MARCIUS. Etelän rutto teidät nielköön, roistot, Te, Rooman saasta! Rohtumat ja paiseet Niin syökööt teit', ett', ennen jo kuin nähdään, Teit' inhotaan, ja, vastatuulta käyden, Levitköön virstain päästä teihin rutto! Te, hanhen sielut ihmishahmossa, Te pakenette orjaa, jonka voittaa Vois apinakin! Helvetti ja Pluto!
Nyt, nähkääs, isä vaaralliseks katsoo, Ett' antaa noin hän murehelle valtaa, Ja naimist' älyllä siis jouduttaa, Näin ehkäistääkseen tuota kyyneltulvaa. Hän yksinänsä liiaks sureksii, Mut seura ehkä surun haihduttaapi. Syyn tähän kiireeseen nyt tiedätte. Voi, etten tietäis, mikä este kohtaa! Kah, kreivi, tuossa tulee neiti itse. PARIS. Terveeksi, neiti, armas vaimoni!
Denna förstärkning är alltså efter mitt tycke ingen slump utan blott en lydnad för språkets allmänna lagar om ljudförstärkning och -förmildring, men för hvilket alla dialekter dock haft olika fint öra. Detta förutsätter just ett dubbelt e, som varit allmänt i bruk, för än det blifvit förstärkt till ett dubbelt o. Att der förvandla e till o i skrift, anser jag dock för onödigt.
Kyll' aikanansa antaa työ jalo palkkion, Ja voiton suuri hetki se kerran lyövä on! Es'isäin lailla kulje vaan teitä kunnian, Se vaikka henkes vaatis ja veres purppuran! Niin taistele, ett' aika sinusta kerran uus Vois virkkaa: "Suuri oli tuon polven pontevuus!"
ENDRID. Tiedätten, Ett' uljas Ruotsalainen, Ingebjörn, Olavi Stiklastadissa kun kaatui, Sen miekan otti. Perinnöks se joutui Polvesta polveen. Viime jälkeisensä Mun kanssan' viime keisar'sodass' oli; Me leiriydyimme, jokainen Varjaagi Niin juur' kuin sanoit lepäs' aseissaan, Käs' miekassa pään päällä. Ruotsalainen Kun herää, häll' ei miekkaa olekaan. Se kauas kentälle on heitetty.
Mikä neidin se miel'pide olikaan siitä työstä, mi mennyt on väärään? Ei, heitetään tämä helkkunaan tai muuten ma muiskun määrään. Ja silloin, ma vannon, ett' auta ei sua daamin muoto, ei miini, vaan tanssien lähtevi Ellen Key ja tahdon on silmät kiini.
Päivän Sana
Muut Etsivät