Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Nyt, nähkääs, isä vaaralliseks katsoo, Ett' antaa noin hän murehelle valtaa, Ja naimist' älyllä siis jouduttaa, Näin ehkäistääkseen tuota kyyneltulvaa. Hän yksinänsä liiaks sureksii, Mut seura ehkä surun haihduttaapi. Syyn tähän kiireeseen nyt tiedätte. Voi, etten tietäis, mikä este kohtaa! Kah, kreivi, tuossa tulee neiti itse. PARIS. Terveeksi, neiti, armas vaimoni!
Sillä sehän oli päivälehti ja noudattihan se oikeastaan siinäkin suhteessa vain ohjelmaansa, joka oli silloin ja on vielä nytkin: »kiireeseen ei ole luotu Suomen mies». Uuden vuoden päivänä itsenään 1882 astuin minä »Suuren Suomalaisen» toimistoon. Saattamassa ja päätoimittajalle esittämässä oli minulla mukanani ennen mainittu ystäväni.
Ja Edvin, veloissa kiireeseen asti, ja vielä kihlasi tuon köyhän... No mutta, luuleeko äiti, että minä olen riippuvainen velimiesteni armopaloista... Ei, enhän minä, mutta kun sinä mainitsit... Ja miksen voisi omin nokkinikin tulla toimeen, voinhan kirjoittaa ... ja osaanhan kieliä... Niin, osaathan kylläkin...
Rovastinnakin aikoi jäädä rovastin mukaan seisomaan rannalle, mutta kun talosta alkoi kuulua Kaisan iloinen ääni lapsien sinne saapuessa, niin lähti hän lyhyillä jaloillaan kiireimmän mukaan astua töpeltämään taloa kohti, missä Kaisa huutaen terve tulemaan, terve tulemaan, juoksi vastaan ja luokse päästyään ryhtyi taluttamaan rovastinnaa, kun hänen mielestään rovastinnan kulku näytti niin aikaansaamattomalta siihen kiireeseen nähden, mitä muistutti käsien sinne tänne huiskiminen astua petkeltäessä ylösmäkeen.
Surkuteltavampaa vielä on, että kun työmies aamiaiselta palatessaan ja työhön mennessään kohtaa herroja, jotka juuri tulevat yöllisiltä matkoiltaan, tutkimasta työväen asumussuhteita laitakaupungilla, että työmies silloin sopimattomilla silmäyksillä mittailee näitä herroja kantapäästä kiireeseen asti... Näin ollen ei ole ainoastaan työväen sivistyskanta, vaan myös sen siveellinen tila parannettava, eikä suinkaan vähässä määrässä.
Kiireeseen ei Suomen mies ole luotu, sen hän ties, vauhtia siis auttaa koitti, miehuutt' ei, vaan tapaa moitti. Piippu piti olla vaan, muuten hyv' ei ollutkaan; sauhu suussa voimin kaikin ruhtoi, vaikka selkään saikin. Kesken parhaan kahakan pisti uuden tupakan, lähin mies sai viivähdellä, tulta hälle viritellä.
He tiesivät, että pieninkin lohdutus hädän hetkenä rohkasee mieltä, ja rupesivat keskenään keräämään pikkurahoja Paavolle ensi kiireeseen. Mikä pani viiskolmattapennisen, mikä koko puolenmarkkasen, mikä tipautti vaskilantin, ei ollut heilläkään suuria annettavia. Mutta siitä keräysi kumminkin miesjoukossa viismarkkanen ja ylikin.
Seuraavana aamuna uudisti Olli lupauksensa Liisalle, ja päätti sen näin: "Jos minut vielä toiste juoma-seurasta tapaat, niin en ole enään koskaan Olli Oivallinen, vaan kantapäästä kiireeseen saakka Olli Kelvoton". "Muista lupaukses!" sanoi se hyvä ja rakas Liisa ja painoi päänsä Ollin rinnoille.
Se olisi joutavata, hän tuumi, jos niitä ei nyt saisi, se olisi jonninjoutavata... Ja hän ponnisti vihoviimein mielensä jännityksiin, keräsi kokoon kaiken päättäväisyytensä ja lähti vielä kerran »vippaamaan.» Kulki ensin tuntikausia ja mietti, että mistähän sitä yrittäisi, kävi jo muutamassa porstuassakin ja palasi takaisin, toisella ovella jo soitti, mutta ei tavannut hakemaansa miestä kotona, ja arveli silloin jo lähteä kotiin, sillä mistäpä sen nyt siihen kiireeseen enää ehti saada semmoisen rahan, parasta lie kun jättää semmoisekseen.
Kuningas Kustaa III ratsasti kerran erään kylän läpi, eikä kukaan tiennyt, kuka hän oli. Eräältä talonpoikaistytöltä, joka palasi kaivolta, pyysi kuningas vähän vettä juodaksensa. Tyttö ojensi hänelle sitä rohkeasti ja ystävällisesti, sanoen: "hyvin mielelläni, mutta antakaa, herra, anteeksi, että minulla on kiire, sillä äitini odottaa minua." "Mikä on sitten syynä kiireeseen?" kysyi kuningas. "
Päivän Sana
Muut Etsivät