United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etkö nyt mua tunne? AUFIDIUS. En tunne sua. Mikä nimesi? CORIOLANUS. Nimeni Cajus Marcius on, se, joka Kaikille volskilaisille on tehnyt Ja erittäinkin sulle suurta turmaa; Mun liikanimeni Coriolanus Sen todistaa. Työt raskaat, hengen vaarat, Vereni, maani hyväks vuodatetun, Se kiittämätön palkinnut on tuolla Nimellä vaan, jok' yllykkeenä sulle Ja merkkin' on, ett' inhota sun tulee Ja vihata mua.
Kaupunkien itsehallinto antoi sentähden taantumuksellisen hallituspuolueen sanomalehdille paljoa enemmän aihetta oikeutettuihin muistutuksiin kuin semstvo, jossa politiikan harrastus varsinaisten itsehallintotehtävien sivussa oli hyvänä yllykkeenä, joka herätti ja piti voimassa uudenaikaista yleisten asiain ymmärtämistä.
Ja kun kateus ja kunnianhimo ovat varsin vieraita tälle kansalle, kaipaamme me jokaista jälkeäkin tuosta kilpailusta, joka tavallisesti on yllykkeenä suurimpiin ja kiitettävimpiin tekoihin. Ei palatsia eikä komeita rakennuksia löytynyt, ei neuvos- eikä käräjähuoneita, siitä syystä ettei siellä ollut olemassa esivaltaa, ei rikkautta, ei riitoja eikä himoja.
Mutta heidän väitteensä eivät saaneet päätöstäni muuttaa; ne eivät hillinneet, vaan päin vastoin yhä kiihoittivat intoani. Himo tehdä luonnontieteellisiä keksinnöitä sai minun uhalla ajattelemaan jokaista vaaraa; ja arvattavasti oli köyhä tilanikin tähän yllykkeenä.
Jos ei tule, niin oikeuteen käsky on valmis ja sitten ostetaan välikäräjät, ja silloin ei mene monta viikkoa kun luvan täytyy tulla. Viijalle tämä sedän vastusteleminen oli yllykkeenä, tuskinpa muuten olisi tullut annetuksikaan kuulutuskirjan tekolupaa. Viija oli tottunut siihen, että kaikki myöntyvät hänen tahtoonsa, ja kun setä ei niin tehnyt, tuli häntä kohtaan uhkamieli.
Innoitsevan sotavanhuksen lausumalla sanalla näytti olevan jokin taikavaikutus koko seuraan. He nousivat kaikki ylös samalla aikaa poistuaksensa. Ehkä he olivat odottaneet hyötyä minun juopuneesta tilastani, mutta huomattuansa, että uusi ystäväni tahtoi estää minun tulemasta "täydeksi kapteiniksi", olivat he menettäneet koko toivonsa saada kaikessa mukavuudessa keventää rahamyttyni. Mikä heillä olikin ollut yllykkeenä, varmaa on, että he kaikki samalla aikaa menivät matkaansa. Kun vanha soturi tuli takaisin ja taas istui pöydän viereen vastapäätä minua, oli meillä huone kahden. Minä näin kroupierin syövän illallistansa jonkinlaisessa eteisessä, joka oli meidän huoneemme rinnalla.
Tottumus viihtymään näissä ajatuksissa, tottumus tekemään vaan sellaista työtä, jonka yllykkeenä oli tulevaisuuden haave, kasvatti minussa vähitellen vastenmielisyyttä niitä lukemattomia asioita ja kysymyksiä kohtaan, joita nykyisyys alituisesti tuo esiin ikäänkuin ratkaisua vaatiakseen. Niillä ei ollut mitään merkitystä. Ne olivat olemassa ikäänkuin vaan vaivatakseen minua.