Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Tuuli se vain... Hiihdin perästä ja saavutin vasta yönuotiolta. Veljestäni kävin viestiä. Veli on tullut näille maille, Reita veli, mutta emo on kuollut. Mistäpä tiesivät veljestäsi? Tapasin heidät markkinoille mennessään ja sanoivat hakevansa häntä kostamaan ... mutta ei ole Reidasta kostajaksi ... Ristin-Kiesusta kumartaa ... niin kertoivat ... ei ole meidän suvussa miehiä.
Läksinpä, emo poloinen, etsimähän tyttöäni; juoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin. Etsin päivän, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki. Päivän kolmannen perästä, viikon päästä viimeistäki nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. Huusin tuosta tyttöäni, kaonnutta kaihoelin: 'Missä olet, tyttöseni? Tule jo, tyttöni, kotihin! "Noinpa huusin tyttöäni, kaonnutta kaipaelin.
Tuprusi tanner, kuss' uros laahasi, suortuvat tummat huiskin haiskin hulmusi, kaikk' oli hiertynyt hietaan kaunis pää, jalo ennen, vaan jopa nyt vihamiesten raiskata Zeus oman synnyinmaan kamaralla sit' antoi. Noin oli Hektorin pää pölyn hiertämä. Vaan emo koito raastoi suortuviansa ja kauas hohtavan hunnun viskasi, vaikertain pojan kurjaa kulkua katsoi.
Mut koti ompi niin kolkko nyt, Kuin emo täält' olis lähtenyt; Voi, että valokin viedä voisi Mult' ystävän, sit' en luullut oisi! Kaikuja Hämeestä 1874. L
Ota olkihuonehesta, Riusanvarresta valitse, Kivenpuusta kihlaellos; Joll' on nurin nuttu päällä, Takki valmis tahtomatta; Jonk' on huntu huutehessa, Perä petkelen tomussa, Varsi jauhon valkiassa." Tavattava tyttö. Emo neuoi poikoansa, Vaimo lastansa varotti: "Ellös vainen, poikaseni, Juosko juhlina kosissa!
Näät nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus hallita voi, emo jonka on joukkoa kuolematonten. Vaan Menelaos tuolla jo, urhea Atreun poika, suojana Patroklon kaas iliolaisia parhaan, Panthoon löi pojan, Euforbon, rajun rynnäkön esti." Virkki ja astui taas väkitöisen taistelon keskeen. Vaan mure Hektorin mieltä jo murteli musta ja raskas.
Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna,
Niin emo sanoiksi virkki,
Isä kuitenki sanovi, Emo aina arvelevi: "Pahoin teit poloinen lapsi, Kun sa kaunosi kaotit; Pah' oli pahan keralla, Paha aivinki pahatta." Oli yötä kaksi, kolme, Viisi kuusi vuorokautta.
Siinä hän seisoi nyt, käsin härkää tarttuen sarviin, lantoja suustaan sylki ja lausui noin, sanan virkkoi: "Voi, jalat altani vei nyt tuon jumalattaren juoni, aina jok' auttelemassa on kuin emo luona Odysseun!" Virkki, mut hällepä nauroivat makeasti jo kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät