Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Tuostapa vanhemmat kotilinnass' Alkyoneksi 561 mainita alkoivat Kleopatraa, kosk' emo itki vaikertain polokohtaloaan kuin alkyon-lintu, pois kun ryösti ja vei hänet ampuja Foibos Apollo.
Minä katsoin kummakseni: Kallista, kaunista, Paitoja ja palttinoita, Viidet, kuudet villavaipat, Seitsemät sinihamoset, Liinaviitat, sarkaviitat, Turkit, vyöt, sukat, sitehet, Kintahat ja kirjokengät, Metsänriistoja monia, Sitten suuri karjalauma Kuka ne lukisi kaikki! LOKKA. Mutt' ei sampoa näkynyt? ANJA. Ei sitä ei näkynyt siellä. Oi, emo, mitä on sampo?
Vaan emon helmaan heittäytyi Afrodite, Dionen; tyttären kaunoisen käsivarsillaan emo kietoi, poskea sormillaan silitellen hälle jo lausui: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"
Marjatta, korea kuopus, tuo on piika pikkarainen, piti viikoista pyhyyttä, ajan kaiken kainoutta. Syöpi kaunista kaloa, petäjätä pehmeätä, ei syönyt kananmunia, kukerikun riehkatuita, eikä lampahan lihoa, ku oli ollut oinahilla. Emo käski lypsämähän: eipä mennyt lypsämähän.
Koska räiskyy korpikuusi, koivu kuorensa varokoon! CHRYSEIS. Emo, ei minulla syytä. LEMMINK
Mutta kun Marjatalle vaivan päivä oli käsissä ja hän pyysi äitiään saunaa lämmittämään, vastasi oma emo sydämettömästi: Vaivan päivä muuttui siis Marjatalle samalla koston ja tilinteon päiväksi: kaikki se mieletön ylpeys, jolla hän kotiväkeään oli vaivannut, se kääntyi nyt häntä itseään vastaan kylmänä, tuomitsevana, armottomana nöyryytyksenä.
Noin sanovi lapsi jukka: Iso illalla tulevi, Tuopi tuoresta kaloa, Vetävi verestä lientä; Iso aamuksi ajavi, Keskiyöksi kerkiävi, Tuopi tuoresta pajua, Antoi vitsoa verestä. Emon neuo pojalle. Emo neuo poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa. Noin kuulin emon sanovan, Vaimon vanhan lausuvaksi: "Poikueni nuorempani, Lapseni vakavampani!
Tuot' itken tämän ikäni, puhki polveni murehin: annoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen Väinämöiselle varaksi, laulajalle puolisoksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle." Emo kahta kämmentänsä hykersi molempiansa; sanan virkkoi, noin nimesi: "Elä itke, poikueni!
Viimeskin kun hän kävi Kolkkilassa, oli Kolkki ottanut Eskon niskasta kiinni ja paiskannut hänen ulos huoneesta; Kolkki on itse ylpeys", vastusteli Katru. "Mitä emo edellä, sitä penikat perässä, sanoo sananlasku ja niinpä on taitanut käydä tässäkin.
Tuon emo sanoiksi virkki: "Elä itke piikaseni, Jos surma susia työnti, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmäsi leholta, Vasikkasi varvikolta!
Päivän Sana
Muut Etsivät