Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Silloin nousi emo itse uunille ja aikoi ottaa Ollin väkisellä käsiinsä. Mutta kun emo pääsi uunille, niin oli Ollikin jo silloin alhaalla.
Onhan äiti kuollut; mitä hän voi tietää elävien huolista? »Et kuule emo minua, Jos ma silmillä sinerrän Eli kulmilla kujerran!»
Häiläsi hiukan vain ihost' eemmäs, kuin emo häätäis kärpäsen lapsestaan, joka uinailee sulo-unta; käymään kultaisten vyösolkien liittymäkohtaan käänsi jo sen, sopa kuss' ihon suojana on sovan alla.
Siks sinun ruumiiltas ei pois aja koiria kenkään; vaikka he kymmenin verroin tois lukemattomat lunnaat, kymmenin kaksinkin, lupaellen toisia vasta, vaikkapa punnitsis Priamos sun painosi kultaa, paareill' uinumahan sua laskea ei emo armas saa toki, kyynelin ei sua kastaa, kantamatansa, vaan lihas linnut syödä ja koirat saa kitahansa."
Ken sulkee, ken sulkee nyt syyttömän veren, jota pellot poljetut huppeloi, mi huutaa, min huuto taivohon soi? Laps siellä nyt itkee taattoaan, emo miestänsä miekkavyötä.
Sen onhan täyttänyt kaiken Zeus, mitä kurkottain kätes ennen hält' anelitkin, että akhaijit laivoilleen ajetuiksi jo joutuis, surren kaivata sais sua, kun hätä haikea sortaa." Vastasi voihkaisten uros askelnopsa Akhilleus: "Oi emo, kaiken tuon on Olympon valtias tehnyt. Vaan mikä siit' ilo mulla, kun vaipui kumppani kallis, Patroklos, ylin ystävä mun, yli kaikkien muitten armas kuin elo mulle?
Ei tieä emo tytärtä, Tunne ei tuota tuhma raukka; Kenen on syöä synnyttänyt, Kenen on kantanut kaluta Miehellenkö, vai manalle, Sulhollenko, vai suelle; Miel' on neien miehelähän, Mieli toinen tuonelahan, Korkiastaki ko'ista, Kaunihista kartanosta. Viel' on vuoro valvoa'ki.
HAAMU. Masentunut on jo mielensä ja metsiä käy hän murheissansa. SINIPIIKA. Hirmutöitä täynnä on tiensä. HAAMU. Kova onni tiensä pahoin käänsi. SINIPIIKA. Sulle asian ilmoitan: Koetinpa kerran, ajalla vielä otollisella, tiensä oikealle kääntää, mutta neuvoilleni nauroi hän ja virnaten mun tyköänsä poisti. Poikas, emo koito, on itse syypää kohtaloonsa kovaan.
"Jo oisi minulla aika näiltä ilmoilta eritä, aikani Manalle mennä, ikä tulla Tuonelahan: ei mua isoni itke, ei emo pane pahaksi, ei kastu sisaren kasvot, veikon silmät vettä vuoa, vaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen alle aaltojen syvien, päälle mustien murien."
Virkki ja jänteeltään taas laski jo päin väkänuolen Hektorin kaataakseen, kovin toivoi kohti jo käyvän. Vaan sivu kiitikin nuoli, ja kuulun Gorgythionin ryntääseen ota tunkeutui, Priamon pojan uljaan; Aisymest' oli tuon emo, kaunis kantaja, tuotu, kukkeavartinen kuin jumalattaret, Kastianeira.
Päivän Sana
Muut Etsivät