Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi. Pahasti öitsinyt. Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.
Päiviä yhdeksän sai hurmeissansa he maata hautaamatta, kun Zeus väen kaiken näät kivetytti; päivän kymmenen pääst' ikivallat hautasi itse. Ruokaa kuitenkin emo muisti, kun itku jo ehtyi. Kaukana nyt, kuss' on Sipylon karut kalliotörmät, joilleka kertovat yöpyvän öin salon impien arkain, kun kisa laannut vierill' on Akheloios-virran, hän kivipaatena viel' ikivaltain kostoa itkee.
"Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa, kanna kaksikorvaisella; työnnä tuoppi sen kätehen, kellen on mieli mennäksesi! Anna Väinölän ukolle, ku tuo haahella hyvyyttä, aluksella aartehia!" Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, tuo osasi noin sanoa: "Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylentäjäni! En mene osan hyvyylle enkä miehen mielevyylle, menenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle.
Emo rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä emo, armas emo Lunasta minua täältä!" "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinaikoinani, Kolme lehmeä hyveä; Pane yksi lunnahiksi, Henkeni hehättimeksi.
Kullervo, Kalervon poika, jo tuosta kotihin kääntyi ison entisen tuville, vanhempansa vainioille: tupa on tyhjä tultuansa, autio avattuansa; ei tulla likistämähän, käyä kättä antamahan. Antoi kättä hiilokselle: hiilet kylmät hiiloksessa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole emo elossa. Pisti kättä kiukahalle: kivet kylmät kiukahassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole iso elossa.
Kaks tainta meiltä jo Taivainen, Tien viittoen luokseen, niitti, Ja mun tarhani täällä, mun pienoseni, Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi, Meit' yhdemmäks yhä liitti: Emo lasteni hellä ja suuttumatoin, Yhä rakkaudessasi muuttumatoin, Sua siunaan!
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Emon kellarin etehen! Vaan elkäte viekökänä! Siin' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä; Emo nousevi varahin Hulikoita huuhtomahan, Kirnua kolistamahan."
Pai koirani mun.... Nyt silmäsi sun kuin ongelmoita kysyy: sinä ymmärrät vain ystävät, jotka ijäti yksinä pysyy.... Ensi lumi! Jähmettyvään saartuu taivas pilvenlonkaan. Emo Maa käy uneen syvään, painuu kyyryyn kypärälleen. Ensi lumi! Uusi jälleen! Kuinka mones se jo onkaan!
Näin vihdoin loppui tuo ankara sota ja pesät jäivät rauhaan jälleen tirlitt, tirlitt, tirlitililitt! Vaan nyt me tiedämme Sarven työn, vast'edes voitte varsinaisilla historian tunneilla saada enemmän oppia, tililitt, tirlitt! Niin vei emo poikaset lentämään.
Saman tekevä, kun on yhden päivän työ jo tehty". Ja niin tuli Olli pirttiin sisälle, eikä laulunsakkaan olleet aivan tuulen tuomia: Emo oli keittänyt hyvää maito-velliä ehtooksi, ja taatalla oli puuroa vielä päivällisestään; joista molemmista Ollille annettiin valta valita. Ja Olli söi, kuin mies molempiakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät