Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Ei kuule emo minua, Jos mie silmillä siherrän, Tahi kulmilla kuherran, Päälaella laulattelen; Enkä huoli huutamahan, Ei se kuulu kumminkana, Ei kuulu emolle itku, Ei valitus vanhemmalle Huuto ei kuulu Tuonelahan, Valitus Manan majoille. Nokeusin nuotioilla. En minäki oisi ollut, Isän koissa ollessani, Mustin muita neitosia. Kalvakin kylän kanoja.
IMMO. On tulossa. AILA. Sinäkin sitä ihailet. IMMO. Kalevalan kunniata, Suomen onnetart' ihailen. AILA. Onnetarko? Ken omisti Oikkuisimman impyeistä? Ken Kalevan sankareista? IMMO. Neittä kilvan on kosinut Veljekset: Vakava Väinö, Ihmeseppo Ilmarinen Sekä lieto Lemminkäinen. Emo tyttönsä lupasi Laulajalle kuuluisalle, Kun takoisi onnensammon.
Ei tule emon tukia. Emo tuuti poikoansa, Lauloi tuuvitellessansa: "Kunpa tuo poloinen poika Varakseni vahvistuisi, Nousisi nokitulilta, Havuisilta vuotehilta; Havut päänsä harjoaisi, Varvut vartalon sukisi!" Vaan ellös emo poloinen, Lasta pientä kätkyessä, Tuiksesi tuuvitelko, Varaksesi vaapotelko; Ei tule emon tukia, Eikä vanhemman varoa.
"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun emoni, Elköhön emo kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Silkkihuivia sitoko, Kaksin kerroin kaulahansa, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"
Emo vanha kiukoalta Tuopa tuohon vastoavi: "Ei se oo munien murha, Kaivaja kananpesien, Ei se oo lehmien levitys, Eikä laakka lampahien; Haukka on kanojen kaihe, Harakka munien murha, Susi surma lampahien, Karhu lehmien levitys." Suuri kiitos sulholleni.
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan. "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?" "Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"
Asu vallass' on vihamiehen; ennen taistelemast' emo armas myös mua kielsi, kuin hänen saapuvan uudestaan ovat silmäni nähneet, mulle Hefaistolt' aikoi näät asun tuoda hän uljaan. Enkä mä tietäiskään, kenen varjeet ylleni yltäis muun kuin Aiaan vain, Telamonin aaluvan, kilpi; vaan hänen arvelen ottelevan etumaisna paraikaa surmatun Patroklon nyt suojana tappavin peitsin."
Molemmissa Kalevala-laitoksissa mainitaan Väinämöisen emo, vanhassa ohimennen, uudessa seikkaperäisesti, mutta vanhassa ei mainita mitään Väinämöisen isästä, joka uuden Kalevalan mukaan on tuuli. Tässä meillä nyt on alkuperäinen kolminaisuus: tuuli isänä, Ilmatar äitinä ja Väinämöinen poikana.
Ja niin sanoen ravisteli emo rakasta poikaansa kauluksesta vielä kerran, ja antoipa pienen potkasunkin kaupan päällisiksi. Mentiin sitten sitä menoa hiljaisina ja "nurpolla nenin". Silloin alkoi Ollikin muistaa kotiansa, ja häntä värisytti, kun hän ajatteli, että hänen täytyi palata hauskasta elämästään maailmalla äidin "kurin alle" kotihin.
En ole sitte silmin nähnyt, Kun on kirstu kiini pantu, Rautanauloilla napattu, Vasaroilla vahvistettu. Ei kuule emo minua. Kun olin lassa kuuskesoisna, Vielä viisivuotoisena, Olin nokka nuotilleni, Sekä vilkka virsilleni, Laulelin jokaisen lakson, Joka rannan rallattelin; Nyt en oo nokka nuotilleni, Enkä vilkka virsilleni, Ilman laulan laitoissani, Murehissani murajan.
Päivän Sana
Muut Etsivät