Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Koti korkia näkyvi, Aitta kaunis kaljottavi, Jossa veikkoni viruvat, Siskoni sirottelevat Veikot vierahat minulle, Sivukulkijat sisaret, Emo vielä vierahampi, Ouompi oma emoni. Emoni minun erotti, Kantajani karkotutti, Poies muista lapsistansa, Kauas kantamaisistansa, Tuulipuolelle tuhoa, Pohjaispuolelle kotia, Pohjan tuulta tuntemahan,
Meillepä onnekas on tämä Zeun, hyvinsäätäjän, merkki, 324 myöhään täyttyvä, myötään myös ikikunnian tuova. Niinkuin niellyt on kyy tämä varpusen poikasinensa, kahdeksan emo yhdeksäs, elon-antaja armas, myös saman verran vie sota vuosia meiltä, mut kons' on kymmenes, valloitamme jo kaupungin katulaajan. Lausui tietäjä näin, ja se varmaan kaikki jo täyttyy.
Noin ne ennen eukot tiesi, Muisti muinaiset eläjät: "Elköhön emo tytärtä, Elköhön sinä ikänä, Tuiksensa tuuvitelko, Varoiksensa vaapotelko; Ei tule emon tukia, Eikä vanhemman varoa Tuki mieron turmioille, Vara mieron vaahtisuille. Kielsi vanha Väinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Tytöstä emon tukia, Vanhan äitinsä varoa." Kun tytär hyvä tulisi.
ILMARI. Sin' olet satahyväni, Sinä lämmintä puhallat, Kevättuulen palkehilla, Sinä paisutat poveni, Laajennat mun lempeäni Suureksi, sulattavaksi, Kaikkia kokoavaksi Suomen suurehen sylihin. Joukolle: Kerran kaikkien sydämet Täällä tykkivät toisillensa, Liiton luovat, Hyvän kaiken kuin itselleenkin Muille suovat. Sinä loistava, sinä kaunis Herätit lavean liekin. Emo Pohjolan, suuri Louhi!
Emo antoi sukkulaisen, Käski kangasta kutoa; Kuo en kangasta, emoni Varsi vaipuisi pahaksi. Veikko antoi paperipankon, Ja käski kirjottamahan; Enmä taia kirjotella Mustuis kaunoset käteni. Sisko antoi silkkineulan, Käski ompeluksillehen; Enmä lähe ompeluille Sormet kultaiset kuluisi.
Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi, Sisareni siikasiksi, Veikkoni vesikaloiksi. Menin toisehen talohon, Poikki pellon naapurihin; Appi kutsui ahkioksi, Anoppi vesihavuiksi, Kyty kynnysportahaksi, Nato naiseksi pahaksi.
Kun tulen eroon kotihin, Saap' emo hyvän sanoman, Isoni iloisen mielen, Tämän lapsen laulannasta. Tanssinnasta, taiannasta, Kun on lauloin laatusasti, Tanssin aina taitavasti. Mitä te pojat suretta. Mitä te pojat suretta? Sitäkö pojat suretta, Ett' on meillä pienet piiat, Piiat pienet ja matalat?
Emo tuuti tyttöänsä, Liekutteli lempiänsä, Toivoi tuuvitellessansa, Lauloi liekutellessansa: "Kun tytär hyvä tulisi; Kasvaisi emon kananen, Sitte nuorra naita'isi, Vihantana vietä'isi, Kylässä kyselemättä, Naapurissa lausumatta; Sitte ei kontit korkeneisi, Eikä laavat lankiaisi, Konttiselät kollehtisi, Väskyselät vällehtisi."
Hereä kohti hän riensi ja näin sanan laati ja lausui: "Here, kunne sa noin nyt, Olympost' astuen, aiot? Ei ole varsasi tääll', ei vaunusi vartoamassa." Here valtiatar heti virkkoi viekkahin aikein: "Tuonne ma lähden maan ikiruokkivan äärihin, kuss' on Okeanos, jumalain perijuuri, ja myös emo Tethys, joitten luona ma hoivaa sain sekä hoitoa kerran.
Siellä noiat nukkukohot, siellä maatkohot katehet, kunnes heinä kasvanevi läpi pään, läpi kypärin, läpi noian olkapäien, halki hartialihojen noialta makoavalta, katehelta nukkuvalta!" Ainapa emo epäsi lähtemästä Lemminkäistä; emo kielti poikoansa, nainen miestänsä epäsi: "Ellös vainen menkökänä tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan!
Päivän Sana
Muut Etsivät