Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Sa ilmaa henkiä saisit, Siniseestettä hurmaavaa, Mi raitista nuoruutta antaa, Elinintoa riemuisaa. Niin silmäs tarkistuneina Isot tutkis ja pienetkin, Ja ma itse jo mitätönnä Sun eessäsi seisoisin. En suontani kaupaks saata Elon, aatosten, tunnelmain, Ett' armosta sais ne maata Ajanvietteenä naisten vain.
Julmaan jollei vaipuiskaan hän akhaijien vainoon, vain hätä, huolipa hänt' elon kaikkina päivinä kaimaa; maan perimänsä ja mannun vie näet riistäjät vieraat. Pois ikäkumppanit kaikk', ilot, leikit orpous ottaa, painuksissa on pää, moni kyynel poskea kastaa.
Pois kiihko jo jää, mut lempi on luottava; kukan painuvi pää, se on heelmää tuottava. Käy toimihin mies, elon taistohon töytää, hän työalan löytää; hän rehkii ja raataa, alas estehet kaataa, hän puuhaa ja puhkuu, hän onnea uhkuu. Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa, ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa. Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu.
Ja kun minä vietiin pois vankiuteen, tulivat isäni hautaan-saattajat minua vastaan; suru minua ja harmi sitä häpeää, jonka olin saattanut hänen kunniallisen nimensä yli, olivat lopettaneet hänen elon päivänsä." Leonardo keskeytyi tähän, sillä katumuksen kova kivistys ja omantunnon kalvaava nuhteleminen ottivat häneltä puheen-voiman.
On elon kukat tomumajassa Kuin Lapin kevät hetken loistava, Ja harvoin kypsyvät Tääll' ehjät hedelmät: Ne toivon maa voi valmistella. JOULUT
Sillä luulen, että ensimäiset mielenliikutukset, jotka sielulla on ollut jouduttuaan ruumiin yhteyteen, syntyivät siitä, että sydämeen virtaava veri tai muu mehu välistä tavallista tehokkaammin ylläpiti sydänlämpöä, joka on elon perustus.
Hän kanteloon vaihtavi jousen ja miekan. Näin soitto soi sokean kanteleniekan: »Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Iki-Heljä, Herran nainen teillä parannusta saarnaa: »Laupiaat ja nöyrät olkaa, ettei ylpeyden laine niele elon onnen kaarnaa. Mun katumustaakkaa täytyvi kantaa, siks kunnes hän saapuu ja anteeksi antaa, valon sankari tuo, tuli Herran, mi surmaa ja uudeksi luo!»
Emmepä istua saa elon ilmoill', ystäväpiirist' eempänä, neuvoja suunnittain, sill' ankaran surman suu minut nieli jo, jolleka soi minut syntymä alttiiks; säättypä sullekin on, jumalainen Akhilleus, kuoloon vaipua Ilionin ikikuulujen muurien alla.
Vaan huolekas henki se seulovi vanhan Ja pohtevi puhtaaks korjatun touvon; Nisut taltehen saattaa ja poistavi kalseet Elon turvaten vaaroilta talven ouvon. Kehityksessä paljo ei merkitse kansa, Siis pieni on, yksilö, merkitys sunkin; Vaan erikoisuutensa hedelmät siihen On kypsinä tuotava sentään kunkin.
Ja nyt hän on maisteri vihdoin, siis viisas ja oppinut on, muka nyt ovat aseet valmiit elon tuimaan taistelohon siis juoskoon hurmaava juoma ja pyöriös taivas ja maa, toki sentään maisterimiessä vapauttaan nautti saa! "Hoi, kyyppari, pullosi poista! Tähän samppanjaas sinä tuo, kovin käynyt on äitelääksi ijankaikkinen 'munkkisi' vuo!
Päivän Sana
Muut Etsivät