Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Ei ikuisinta uros aina saavuta uhmin urhein, ei ihmisrinta ain ihannettaan ensi päivin, öin, vaan vasta elon pitkin päivätöin. Mut koska huomaan sun sankariksi, mi tahtoo taivoon, sun nähdä suon ikitähdet siksi, jos katsot kaivoon, mun iski kenkä orhis kavion kun äsken läksit taivaslentohon.» Tuon urho kuulevi äänen kumman. »Ken oot?» hän kysyy.
Nyt kaiketi ylenkatseen silmällä minua katselette; siihen on teillä syy. Ja eikö samoin hänellä, joka tahtoo minua vaimoksensa? Että huolii hän pettäjästä! TYKO. Näin toivoo hän käyvän. ELMA. Siis etsii tässä vertainen vertaistansa. TYKO. Onni, onnihan on elon tarkoitus!
Niinkuin arat urvut, niinkuin lehdet hennot toivo toisen jälkeen herää elämään, sydän päivään avaa sadat sala-kennot, pyytäin suven mettä, pyhintään; luottain elon isään, joka aina pitää murheen vähimmästä matajasta maan, jonka käden alla kaunihisti itää jyvä pienin ylös piilostaan;
Miten pienempähän ma tyydyin, mahtaja mahtiponnen, elon piiriin tähän? Mun eikö ollut taivahille tie? Nyt mulla eessä Manan ilta lie.» Pään painaa, katsovi illanruskoon, mi hiljaa riittyy.
Nää yhdess' elon mahdin muodostaa; Vaan kaiken ponsi ain' on vankka usko, Se voimaa antaa, mieltä kannustaa. Tää usko olkoon, mikä olkohonkin, Kun johonkin se luottamus vain on, Se silmillemme kehrää taikahunnun, Ettemme nää kuin tyhjää työmme on. Ja kumman kumma on se ihmelähde: Se toiveit', intoo, voimaa pulputtaa; Vaan tältä hetteeltä jos kauas käynet, Sun valtaa velttous, jouses laukiaa.
Kehto ja hauta, harmaja valta muhkean mullan, sateen ja paahtavan päivyen kullan, nouseva norosta, turpehen alta, antaja elon, kantaja ikuisen kuoleman pelon. Maa! olet mahtaja sykkivän suonen, kukkivan kedon, vierivän villan ja juoksevan pedon, peri-isä pellon ja tuttava Tuonen, jumaluus jyvän, kaitsija kasvun huonon ja hyvän.
Kylvä kukkia Tielle lapsosen, Ehkä kyynelen Kuivaella voisit. Kylvä kukkia Tielle nuorien, Että sydänten Kukkaa kasvattaisit. Kylvä kukkia Tielle miehien, Jotta seppelen Ansioista saisit. Kylvä kukkia Tielle kulkijan Surun sulloman, Jotta lohduttaisit. Kylvä kukkia Tielle vanhusten, Elon kukkanen Jotta vihannoisi. Kylvä kukkia Lapsen kätkyeen, Hautaan avoimeen: Koko elon tielle.
Niin, missä on nyt kaunehin, mikä silmäämme elon aamuna ihastutti? Nyt tulee sade! huokasi Rikki, kun kaikki oli harmaata hänen ympärillään. Mene kotiin ja pane maata! murisi Suuri-Jukka. Rikki ei itse tietänyt kuinka hän oli tullut kotiin.
Kirjoituksista muodostuu kirjallisuus, ja nouseva sivistys sekä kasvava kansallisuuden tunto poistavat kirjallisuuden tieltä ulkonaiset esteet. Kirjallisuus voimistuu kaikissa maissa, joissa elon neste ja ripeys kansan suonissa ei ole kuivettunut. Niinmuodoin ei sillä ole muita pysyviä rajoja kuin hengen omat, ja ne ovat vapaat niinkuin henki itsekin.
Nyt luodut kaikki heräjää Taas elon nautintoihin, Ja ilon sävel heläjää Jo kauas laaksoloihin. Mut mielessäni kolkolle Vaan tuntuu. Suloista Jos tietäis orjatytölle Se hautaa hiljaista!
Päivän Sana
Muut Etsivät