United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Runon ruhtinaaksi sun suomme tulla, mut kerjäläisenä kerran käyt, on murhe, orpous omaa sulla, ja mieron liesillä lämmittäyt: maanpakolaisena harhaellen sa antaut outojen armoihin, käyt kynnykseltä sa kynnyksellen ja kysyt leipääsi kyynelin.
Julmaan jollei vaipuiskaan hän akhaijien vainoon, vain hätä, huolipa hänt' elon kaikkina päivinä kaimaa; maan perimänsä ja mannun vie näet riistäjät vieraat. Pois ikäkumppanit kaikk', ilot, leikit orpous ottaa, painuksissa on pää, moni kyynel poskea kastaa.
Noinpa hän itki, ja immet muut kera myös, näkösyynä sankarin surma, mut aatoksiss' oman kohtalon orpous. Mutta Akhilleun luo tuli, pyyteli vallat akhaijein, että hän eineen söis, vaan huoaten kielsihe urho: "Kumppanit kullat, mulle jos mieliks olla ken aikoo, ruokaa, juomaa virvokkeeks sydämelleni älkää vaatiko nauttimahan, kun haikea murhe on mulla. Varron laskuhun auringon, enk' uuvu ma silti."