Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Karkasi Antilokhos heti kimppuun kuin ajokoira, nuoren kauriin vuoteeltaan pelotettuna kons' on kaatanut pyytäjän nuoli ja herpaissut elon hennon: noin asun uljaan riistääkseen sua päin, Melanippos, karkasi Antilokhos; vaan tuon jalo huomasi Hektor, vastaan syöksähtäin läpi taajan taistelotelmeen.
Lausui Kouta, kolkko miesi: "Monet on askaret inehmon, monianne miehen aatos. Lienet vartonut minua, en lie ennen ennättänyt." Sanoi ankara Ajatar, kuului ääni kuolon yöstä, puun alta, petäjän alta, korven louhien lomasta: "Elon huoli huomisesta, Mana mennyttä manaapi."
SITTAH. Hänestä toisen kuvan ennen saanut oon sulta. AL-HAFI. Tavaraa hän tarpeisiinne kyll' antaa. Mutta rahaa sit' ei koskaan. Hän muutoin kyllä juutalaiseks on tosiaan harvinainen: älykäs niin taidoss' elon kuin myös shakkipelin. Vaan muista juutalaisista hän eroo myös pahassa, ei hyväss' yksistään. Ei häneen häneen juur' ei luottaa saa.
Läksi pappilaan kuin tuulispää noita-pussi kourassa; ja tahtoipa peijakas Kriston ottaa, kuin provastimme kylään tuli. Kas semmoinen se mies on. SEPETEUS. Vakamielisyys ja totisuus on elon pylväs, ja minä vihaan kevytmielisiä juonia, mutta niistä ei kuitenkaan saa päättää miestä kelvottomaksi.
Ma sinne, sinne kaihoan luo elon lyhyen unelman, miss' unhoitusta laulut soi, puu tumman-vehryt huminoi. Tuon katumuksen tunnen vaan: kun meidät liitti mahti maan, miks tuhat vuotta eläneet me emme, tuhat lempineet ja nousseet vielä haudastamme! Niin raukes hukkaan unelmamme.
Sen kautta puhuu pateettinen ihmishenki: »Mennös laiva, mennös maailmalle, meri olkoon meidän veljestäjä, että liittyis yksilöt ja aatteet, tunteet, heimot, kansat, valtakunnat, yhdistyisi yhteistuskalliset, helpompi ois elon kuorma kantaa.»
Tyttären poskillen vedet virtasi, kun isän armaan nukkuvan hän näki turvallisna nyt hurskaudessaan, kun siin' aatteli hän, oman maallisen onnensa tähden vanhan untako häiritseis, kenties elon rauhan riistäis häitä ja huolia vain tois harmajan päähän.
näät meidät saa puun luokse tahto sama, mi ilohuutohon Eli sai Hänet, ken verellänsä vapautti meidät.» Ma vastasin: »Forese, vierähtänyt ei viittä vuotta siitä päiväst' ole, kun maisen elon parempaan sa vaihdoit. Jos ennen tuskan hyvän tuokiota, mi meidät Luojaan liittää, voima loppui sinulla syntiin enempään, kuink' olet sa tänne ylös tullut jo?
Kuin aurinko soppehen synkimpään Elähyttävän lämmön tuo Ja helmasta hiedan ja routeikon Elon muotoja uusia luo Pois häätäen ainehet tuormion tuojat Ja loihtien esille elämän suojat Niin lempesi laskihe virkistäin Eperoivahan sieluun mun, Hedelmättömän hiedan ja routeikon Sai kukkien kasvuhun Pois poistaen pilvyet mustan mielen Lepolaululla lemmen ja sydämen kielen.
Mä uudesti pyydän, Ja Jumalan sydän On valmis lahjoittamaan: Siis uuden armon mä saan. Ja oi suloisuutta! Kun Henkeä uutta Taas pyydän, jo senkin mä saan. Me rukoelkaamme! Voi, valvoa saamme, Ett'ei Henki se sammuisikaan, Elon tietä kun matkustetaan! On tien joka haara, Täys pauloja, vaaraa Siis valppahat olkaamme vaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät