United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki Hiiden immet tulevat, pitkiä suortuviaan repimään; kaiken maailman tytöt tulevat itkemään silmänsä punaisiksi sinun kuolemasi tähden. Ja hänet olet sinä surmannut, maanalainen mato! Horna sinut periköön, konna! Tahdon opettaa sinut sankareita tappamaan. Voi, Mana, Mana! Korjaa hänet heti minun jälestäni! Hyvin hoidettu. Minua ei huvita kiertää maailmaa narrien ja poppamiesten kanssa.
Liikkuu Hovin mailla Mana, kätkee kaikki varjovyöhön. Mutta yössä ulkoisalla ratsastaapi Hurtta hurja, kaatuu hongat pauhinalla. Mitä miettii miesi kurja? Hälle Suomen korpi haastaa, puhuu suulla suuren tuulen, järjen jäätää, rinnan raastaa, pakastaapi partahuulen.
Tuo käsi esimerkiksi ... manus, mana, manum, käsi, niinkuin vanhat roomalaiset niin nerokkaasti sanoivat ... tuo käsi olisi varmaankin tullut loistavalle sijalle kreikkalaisen runoilijan Ovidion Metamorfoseissa, joita me muinoin luimme Turun katedraalikoulussa, siihen aikaan kun isäni aikoi tehdä minusta papin.
Kun sitte menen Manalle, Tuonen poikien tuville, Hyv' on siellä ollakseni, Kaunis kasvaellakseni En ole tiellä kellenkänä, Enkä kunkana jaloissa, En sure sotakesiä, Vainovuosia varaja; Kyllä Tuoni voiton tuopi, Mana maansa suojelevi. Jospa se johi tulisi.
Silmät suurina kysyvät, huulet vailla vastausta, kasvot jäiset, kalvennehet. Tutkit Tuonen arvoitusta. Mit' on lempi? Mit' on kuolo? Mikä tarkoitus elämän? Kummeksitko? Kauhistutko? Luonto kanssasi kysyvi, Mana mahdin antanevi. Miksi empisin enempi? Aik' on maata mennäkseni Kuuhut paista, tähti loista! Kaivan haudan haavehille, tuvan tumman, pirtin pienen; itse lautsalle laseime.
Hautojen ja niiden asukkaiden valtias oli nimeltään Kalma, mutta Tuonelan eli Manalan hallitsijoita kutsuttiin nimillä Tuoni ja Mana.»
Syli tyhjyyden kohta jo sulkee elon huumeisen, uupuneen, meri tuntematon yli rantain pian tummana tulvailee, sodan pauhun kanssaan kantain, johon sydämet raukenee. Jo on hetkeni yksinäisin, jo on kaihottu, aikas sun! Elon maille yksinkö jäisin iäks aaveena kulkuhun ? Mana rauhansa kieltäis multa, jos en juhlien kuolla sais, jos en loppuun syömeni tulta olis hehkunut rinnallais! Meren pisar.
Lausui Kouta, kolkko miesi: "Monet on askaret inehmon, monianne miehen aatos. Lienet vartonut minua, en lie ennen ennättänyt." Sanoi ankara Ajatar, kuului ääni kuolon yöstä, puun alta, petäjän alta, korven louhien lomasta: "Elon huoli huomisesta, Mana mennyttä manaapi."