United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ikiaikain kulkuhun nuo riemuin muistot häivy pois, sun kuvas, viime suukkos sun! Ken viimeiseks sen luullut ois? Ayr solui, hiekkaan loiskahtain, sen kätki viidat metsämaan, ja koivut, kukat pihlajain loi sulo seutuun tuoksujaan. Liversi linnut, lempi soi, jäi kielot riemuin vuoteekses; oi, liian joutuin lännen koi toi hetket illan mielehes!
Sa kauan kaukomailla oltuasi taas luokse lemmittysi palasit ja riemuin aurinkoa, armastasi, taas pitkäst' ajasta sa tervehdit. Sa kautta tähtitarhain kulkeissasi ties varman valon miekoin raivasit. Ken estää saattoikaan sun kulkuasi, kun lemmen voimalla sa taistelit? Mut armahas sun syöksee suruhun, hän luotansa sun työntää tähtivyöhön taas katoot kaukomaille kulkuhun.
Oi, ylväät kristityt, oi, kurjat raukat, sokeat sielun-silmiltänne, jotka uskotte kulkuhun, mi johtaa taapäin! Matoja oomme, ettekö jo huomaa? On työmme luoda perho taivahinen, mi vanhurskauteen suojatonna lentää. Miks sielunne siis ylvästellen kerskaa? Elikot oottehan niin puutteelliset kuin toukat, joilta muodon-muutos puuttuu.
Jo oli hän laulanut Joukon suuresta linnustuksesta, hyvistä kaupoista ja siitä, miten oli kuninkaan ostajia petkutettu, kuinka Panu oli pappia pilkannut ja taikonut torniolaisen koskeen. Viimeksi oli hän laulanut: Panu sairahat paranti, rammat kulkuhun kohotti, ja jokaisen tapauksen kerrottuaan kysyi hän toisten miesten puoleen kääntyen: Hämmästys oli yhtä suuri kuin ihastus.
Syli tyhjyyden kohta jo sulkee elon huumeisen, uupuneen, meri tuntematon yli rantain pian tummana tulvailee, sodan pauhun kanssaan kantain, johon sydämet raukenee. Jo on hetkeni yksinäisin, jo on kaihottu, aikas sun! Elon maille yksinkö jäisin iäks aaveena kulkuhun ? Mana rauhansa kieltäis multa, jos en juhlien kuolla sais, jos en loppuun syömeni tulta olis hehkunut rinnallais! Meren pisar.
Oi, ylväät kristityt, oi, kurjat raukat, sokeat sielun-silmiltänne, jotka uskotte kulkuhun, mi johtaa taapäin! Matoja oomme, ettekö jo huomaa? On työmme luoda perho taivahinen, mi vanhurskauteen suojatonna lentää. Miks sielunne siis ylvästellen kerskaa? Elikot oottehan niin puutteelliset kuin toukat, joilta muodon-muutos puuttuu.
Ei ikiaikain kulkuhun nuo riemuin muistot häivy pois, sun kuvas, viime suukkos sun! Ken viimeiseks sen luullut ois? Ayr solui, hiekkaan loiskahtain, sen kätki viidat metsämaan, ja koivut, kukat pihlajain loi sulo seutuun tuoksujaan. Liversi linnut, lempi soi, jäi kielot kainot patjoikses; oi, liian joutuin lännen koi toi hetket illan mielehes!
Olen kahlittu kynään ja paperiin. Oi taivas, kurjuutta kaikellaista sinä Aatamin lapsi aikanas maista. Hei terve mieheen Don Quixote. Nyt käsi kätehen. Ja sitte kulkuhun, tappiot ja voitot jakaen. Sun veljiis, töitteni tähden, ma kai lukeutua voin. Monet kerrat tiukkana taistella kera tuulimyllyn koin.
»Oli ahdas mun kotipirttini!» Niin laulunsa tallissa soi, »Mut maalima suuri on, kauvas se vie, Joka suunnall' on kulkurin tie, Minut Luojani kulkuhun loi!» Kuin houreissa talven kulki hän Ja keväällä hiipi jo pois, Kun pihlaja kukki ja valkeni yö, Kun juur' oli kiire ja työ, Kun torpinkin saanut hän ois.