Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ja nyt näyttäkää taaskin minulle otsanne kirkkaana, markisinna. Te tiedätte minun sitä tarvitsevan, ollaksseni tyytyväinen." "Armahin herrani! Te olette erinomaisesti armollinen!" huusi markisinna ja hymyili viehättävästi. "Mutta kiitokseksi siitä tahdon minä ilmoittaa Teidän Majesteetillenne salaisuuden. Teidän Majesteettinne saapi varmaan hauskaa tänä ehtoona.
Sitte he lauloivat yhdessä kauniin joululaulun: "Tervehtii jo meitä Joulu armahin..." ja joulukuusen kynttilät heijastuivat lasten onnesta säteilevissä silmissä. Laulun jälkeen tarjottiin kahvia nisusten kera, ja Freedrik sekä Bruuno jakoivat omenia ja kaakkuja puusta. Sitte alkoivat leikit ilolla ja riemulla.
Mun isän' oli sotamies, ja nuori, kauniskin, jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin. Tiens' aina kulki kunniaan, iloisin mielin kärsi vaan hän kylmää, nälkää, haavojaan, mun isän armahin. Ma lapsi olin, kun hän läks', kun loppui rauha maan, mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan; hattunsa muistan töyhtöineen ja muodon ahavoittuneen ja kulmakarvat varjoineen, ne muistan ainiaan.
Näin neuvons' äiti armahin nyt päätti syleilyllä. Mä kotvan häntä tottelen; ja soutamaan jos lähden, niin salmen suusta palajan jo pois mä äidin tähden. Vaan ajan tullen kuntoni mä tunnen karttuvaksi, ja aava, uljas ulappa käy houkuttavammaksi.
KAUPPANEUVOS. No, vaan kumpaako sinä nyt pyydät minulta, Berthaa vai Kerttua? VALTER. Kerttua, Kerttua, johan sen sanoin. Armahin, suloisin Kerttu KERTTU. joka olet Sysmästä kotoisin VALTER. joka olet Sysmästä kotoisin, suostutko tulemaan omakseni? KERTTU. Kysytkö sitä nyt oikein vakavalla mielellä? VALTER. Aivan vakavalla mielellä? Entäpä jos ruppeen toas hoastamaan Savon murretta?
Tultuansa toisen kerran Löysi lapsensa levolta, Siinä Siimoni häpesi, Eikä julkia Johannes, Jaksa Jaakobi jutella. Kulki kerran kolmannenkin Armahan Isäns' etehen, Rukoellen raskahasti: "Armahin minun Isäni, Käännä kalkki karvahimpi, Julma juotava vähennä. Jos niin kelpaapi sinulle." Annettu Ylen Isältä, Vihan ala viskattuna, Kovan kuoleman käsissä, Häijyn helvetin kidassa, Teki työtä työlähintä.
PAULI. Sä pilvipatsas tuossa, purjehdi Uraalin vuorille ja terveisemme Vie unisille vartijoille siellä, Ja kerro vapauden ihanuudest'. Oi onnen hetki, ilta armahin! TYKO. Kernaasti vuosikaudet kulkisin, Suot sotkisin, tiet monimäkiset Hymyhuulin käisin, kun vaan tieni päässä Mull' olis tiedossa viel' ilta toinen Tainkaltainen kuin tämä.
Annikki aavisti sen ja pyysi Elämältä lempeä. "Annikki armahin", varoitteli Elämä, "elä leiki lemmellä. Lempi on antimistani jaloin. Ei sovi ihmislapsen sillä leikkiä. Kamala on lemmen kosto." Ei välittänyt Annikki Elämän varoituksista, sillä lemmellä tahtoi Annikki leikkiä. Ja sitten se alkoi se Annikin uusi leikki, lemmen leikki. Ja se oli kaikista leikeistä viehättävin.
Oi, Maria, eiköhän lie Sanaamme saattaja vienyt, Vai liian pitkäkö tie? Maria: Saattaja sanan on vienyt, En muuta uskoa voi; Viivykki outo on enne; Koht' armahin veljyt oi! Jo kalman on kynnyksellä Miksikä Mestari nyt Viipyvi, sieluni sitä Epäillen on kysellyt.
Ja minne aatos kiiti ain' aamuin, iltaisin? Se halki ilman liiti sun luokses, armahin. YRJ
Päivän Sana
Muut Etsivät