Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Nyt, armahin, yhdessä astumme Me askelin reippahin tietä myöten. Yli soittenkin soiluvain kiidämme, Kuni keijuset, leikkiä lyöden. Me kiidämme nuorilla voimilla Ja murramme esteet ja murrokot tieltä. Ja taivas jos pilvihin peittyiskin, Ei riistä se hilpeää mieltä. Me kiidämme riemuten rinnakkain Päämääräämme korkeaa, ikuista kohti, Ja tähtäämme siihen tähtehen päin, Mi oikeaan johtaa ja johti!
Kerran näin unta, että hevoset, joiden piti viedä minut Antiumista Roomaan ja jotka kulkevat sen matkan nopeammin kuin yksikään Caesarin pikalähetti, olivat varastetut. En enää saattanut elää näkemättä sinua. Niin minä sinua rakastan, oi armaani, armahin armaani!" "Tiesin, että sinä tulet. Kaksi kertaa Ursus jo pyynnöstäni kävi sinun talollasi Carinaella tiedustelemassa tuloasi.
Olihan teillä kolme tytärtäkin? Kolme tytärtä ... kaikki kauniita kuin päivän valo ... ja nuorin niistä oli, lähinnä Benjaminiani, kaunein ja armahin heistä kaikista. Mutta he ovat kaikki jättäneet minut, kaikki unohtaneet minut; ja enhän tiedä, onko heistä enää yhtään näillä ilmoilla? Ukon näin puhuessa oli Maria hiljaa hiipinyt hänen lavitsansa taa ja halasi häntä nyt kuumin kyynelin.
ARAM. Hän on se kallis kivi, jota sieluni lakkaamatta halaa. Oi, jos hänen omakseni voittaisin, niin kätkisin hänet sydämmeni syvyyteen! SAKEUS. Tässä on hän! Kallistu hänen syliinsä, mun Leani, ja ole hänen omansa aina. LEA. Mun isäni armahin! ARAM. Lea, mun onneni luoja! LEA. Mitä? Lepäänkö vasten sinun rintaasi omana lemmittynäsi nyt? ARAM. Lepää, ijankaikkisesti lepää siinä!
"Salpa auk' yön tyynnäkin! Auki! valvoo armahin! Kiinni, valjetessa koin!" SlEBEL. Niin laula, veikko, sie, ett' armaan kiitos soi! Kai vielä naurun aika tulee mulle. Mun petti hän, ja samoin käypi sulle. Tuon sulhoks' peikko jääköhön, Ja ristitiellä loikukoon sen kanssa, Ja vanha oinas Hornast' tullessansa Ohi juosten heille "hyvää yötä" määkiköön! Ei kelpomiestä ansaitse Semmoinen piika retkale.
Tule syyskin, keltahiuksinen, Haudalleni hapses hajoita, Käske kukkas saattovierahaksi, Nurmi haudalleni nukkujaksi, Iltarusko haudan siunatkoon, Tuulen viima virren veisatkoon, Talvi tulkoon, hautapeittoni, Senpä all' on viime toivoni! Mik' on kuulla kaunihin? Korpin laulu ja vareksen. Mik' on nähdä ihanin? Suden silmät ja ilveksen. Tuntea mik' armahin? Surman sormet ja suukkonen. TYYTYM
Tuhannen tulimmaista! kaksi kuivaa, pihkaista oravan koipea. Mutta sellaisesta atriasta ei ole aikamiehen mako suuriakaan tietävänänsä. Mitä sanot, Tuomas? TUOMAS. Siristä nälkävyötäs. JUHANI. Katso: olenpa keskeltä pieni kuin armahin röökinä, pieni kuin ruskea vihalainen; mutta se konsti ei auta meitä ijäksi. Ei auta, vaan mikä on tehtävämme, se tehkäämme, ja pian.
RUOTUS: Ken olet tulija outo? Miksi tervehdit minua nimellä, jot' en omista? LOUHI: Terve Karjalan kuningas, terve Suomen suurivalta! RUOTUS: Oletko onneni lähetti vai enne lopun edellä? Kuka? Mistä? Puhu! LOUHI: Olen armahin ajatuksesi sydämmesi syövereistä: Terve Ruotsi ruhtinaamme, terve Karjalan kuningas! RUOTUS: Väinö on Karjalan kuningas. LOUHI: Huomenn' on käräjät kansan.
Kyllä kuitenkin kaikki käy hyvin, jos vain Erik on luonani. Nyt täytyy minun lopettaa. Hanna tulee. Kirjoita pian pikku Lenotshkallesi." "Rakas, armahin Darja! Erik vuokrasi tässä äskettäin pikku höyrylaivan. Hän tahtoi näyttää minulle, minkä näköinen Suomi on. Me laskettelimme ulos kaupungista pitkin avaroita, välkkyviä järviä, joita ainiaan äänettömät, tummat metsät ympäröivät.
Sen kuulin itse, eikä liene minun korvani vielä niin vallan vanhat. Häämme oli tosin ennen teidän häitänne, mutta ... hm! ... se ei todista mitään..." Tuotiin samassa toinen kuppi kahvia. "Olkaa hyvä, armahin serkkuni!" pyysi pormestarin rouva. "Ei, paljo kiitoksia. Kahvinne on erittäin hyvää, mutta tiedättehän, että minun hermoni ... ja sitä paitsi minun täytyy rientää kotia."
Päivän Sana
Muut Etsivät