United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keskustelun kestäessä oli pikku Alfred turhaan käynyt tarjoilemassa kahta suukkosta ja oli jo vähällä loukkaantua, kun hän ei saanut halukasta ottajaa, mutta sitten hän kerrassaan ryhtyi toimeen, lankesi Gabriellen kaulaan huudahtaen: «Nyt näen selvästi että tädin välttämättömästi tulee saada suukkonen!»
Soma Trudchen ei osannut mitään muuta paitsi Flanderin kieltä; Durward'illa ei siis ollut muuta keinoa osoittaa kiitollisuuttansa kuin suihkata suukkonen noille mainituille kirsikkahuulille sillä kuitenkaan millään tavalla rikkomatta uskollista rakkauttansa Croyen kreivitärtä kohtaan.
Kasvot tosin eivät olleet säännölliset, mutta joka ainoa piirre niissä oli hentoutta, armautta, ja pitkäin ripsien alta näkyi silmät, niinkö luulette? ei! taivas sieltä näkyi, ei taivas, mutta kaksi taivasta; ja suu vaan ei, se on liian lauha sana suukkonen, tuommoinen pikkuruinen, täynnä vallattomuutta!... Sininen hame, lumivalkoiset sukat, ja kengät pienoiset kuin keijukaisen.
Yksi suukkonen vaan, ennenkuin eroamme! Sen saat sitte, kun olet asiasi hyvin toimittanut. Muista rukoilla! Sinua ei kohtaa mikään paha, jos rukoilet. Sinun pitää niinpian kuin voit, rientää Signildsborgiin takasin. Odotan sinua, vaikka minun pitäisi valvoman koko yö. Naputa pieneen ikkunaan, tiedäthän, joka on puutarhan puolella, niin tulen heti aukaisemaan. Puutarhan portti on avoimena.
TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni! JUHANI. A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja! TOUKOLAINEN. Tässä, sinä hirveä mies. JUHANI. Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sitä koreasti. TOUKOLAINEN. Mitä? Suudella? JUHANI. Oikein nätisti. Ja tee se Herran tähden, mun veljeni, jos selkäsi syhyy ja henkesi on sinulle rakas.
Mutta muistathan, kuinka Valpuri Eerikintyttären suukkonen kärvensi kuninkaan huulia kuin tuliset hiilet. Kaarle-kuningas on liian viisas tarttuakseen tenhottaren pauloihin. Mutta kuulehan Bertelsköld, minulla on ehdotus sinulle tehtävänä. Asetu seitsemäksi päiväksi tien viereen, jota vaunut kulkevat, ja katsele oikein tarkoin kreivitärtä, joka niissä istuu.
Jäätehinen tuumasi että se täytyy olla Matti itse. "Eipä, se on seinänrako. Mutta arvaa nyt mikä on tämä: "Lensi lintu siivetön, Istui puuhun jalaton, Linnun korjas neitonen, Jolta puuttui suukkonen; Paistoi ilman pannutta, Söi sen ilman suolatta?" Jäätehisen korvat kävivät kuumiksi, aivan alkoivat sulamaan. "Syö hänet, syö!" kuiskasi mustapeikko.
Mut riideltiinhän äskettäin Me myöskin, mesihuulet. Nuo pienet lemmentyrannit Ol' valtiasta vailla, Mut totellahan täytyy myös Jumalten meidän lailla. »Me valitsemme kuninkaan, Niin meill' ei riitaa konsanaan!» Sä armas, suo'os suukkonen, Niin oon mä alamainen; Tuo osa kyllä karvas on, Mut ynnä ihanainen.
Lisään: hän on pikkuinen, hento, hieno; sellainen suukkonen, joka näkyy olevan luotu muutakin varten kuin makeisia syömään; tumma, tuuhea tukka, herkkä sydän, orvokinsiniset, uteliaat silmät kuin enkelillä, joka ei vielä ole tutustunut pimeyden ruhtinaaseen. No, runolija! Ja sitten muuan asia. Nyt puhuu lääkäri.
Tämä suukkonen annettiin hyvin ritarillisesti ja vastaanotettiin nöyrällä kiitollisuudella; sillä meidän skotlantilaisen jousimiehen kaltaisia suutelijoita, niin hyvin kasvojen kauneuteen kuin vartalon solakkuuteenkin nähden, ei ollut juuri joka päivä tarjona Lüttich'in porvaritytöillä.